Psalmien 91
1 Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
El que habita en el escondedero del Altísimo, morará en la sombra del Omnipotente.
2 Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
Diré a Jehová: Esperanza mía y castillo mío: Dios mío: asegurarme he en él.
3 Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
Porque él te escapará del lazo del cazador: de la mortandad de destrucciones.
4 Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
Con su ala te cubrirá, y debajo de sus alas estarás seguro: escudo y adarga, es su verdad.
5 Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,
No habrás temor de espanto nocturno, ni de saeta que vuele de día,
6 Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
Ni de pestilencia que ande en oscuridad: ni de mortandad que destruya al mediodía.
7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
Caerán a tu lado mil, y diez mil a tu diestra: a ti no llegará.
8 Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
Ciertamente con tus ojos mirarás; y verás la recompensa de los impíos.
9 Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
Porque tú, o! Jehová, eres mi esperanza: y al Altísimo has puesto por tu habitación.
10 Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
No se ordenará para ti mal: ni plaga tocará a tu morada.
11 Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
Porque a sus ángeles mandará cerca de ti, que te guarden en todos tus caminos.
12 Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
En las manos te llevarán, porque tu pie no tropiece en piedra.
13 Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.
Sobre el león y el basilisco pisarás, hollarás al cachorro del león, y al dragón.
14 Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
Por cuanto en mí ha puesto su voluntad, yo también le escaparé: ponerle he alto, por cuanto ha conocido mi nombre.
15 Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
Llamarme ha, y yo le responderé: con él estaré yo en la angustia: escaparle he, y glorificarle he.
16 Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.
De longura de días le hartaré: y mostrarle he mi salud.
