Psalmien 91
1 Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
Zaupajoč v zavetji Najvišjega, v senci Vsemogočnega neprestano prenočujoč
2 Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
Pravim: V Gospodu je pribežališče moje in grad moj; Bog moj je, kateremu zaupam.
3 Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
Ker on te bode rešil iz zanke tičarjeve, iz kuge pogubne.
4 Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
S perotjo svojo te bode branil, ko bodeš pribežal pod peroti njegove; ščit in bran je zvestoba njegova.
5 Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,
Ne boj se nočnega strahú, pušice, ki leta podnevi;
6 Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
Pogube, ki lazi v temi, ne kuge, ki razsaja o poludné.
7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
Pade jih na eni strani tvoji tisoč, in desetkrat tisoč na desni tvoji, k tebi ne pride.
8 Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
Samo z očmi Svojimi bodeš pogledal in videl bodeš grešnikov povračilo.
9 Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
Ko bodeš ti Gospoda, Boga pribežališča mojega, Najvišjega postavil za prebivališče svoje,
10 Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
Ne bode priložnosti, da te zadene húdo, in šiba se ne približa tvojemu šatoru.
11 Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
Ker angelom svojim bode zapovedal zate, da te hranijo po vseh potih tvojih;
12 Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
Držé te z obema rokama, da ne zadeneš z nogo svojo ob kamen.
13 Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.
Po divjem levu bodeš hodil in po kači, teptal bodeš leva mladiča in zmaja.
14 Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
"Ker je proti meni nagnen v ljubezni (pravi Bog), zato ga bodem otél; na višavo ga bodem postavil, ker pozna, ime moje.
15 Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
Kakor hitro me zakliče, uslišim ga; na strani mu bodem v stiski; otel ga bodem in počastil.
16 Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.
Nasitil ga bodem z dolgostjo lét, storil bodem, da uživa blaginjo mojo."
