Psalmien 91
1 Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
Који живи у заклону Вишњег, у сену Свемогућег почива.
2 Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
Говори Господу: Ти си уточиште моје и бранич мој, Бог мој, у ког се уздам.
3 Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
Он ће те избавити из замке птичареве, и од љутог помора;
4 Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
Перјем својим осениће те, и под крилима Његовим заклонићеш се; истина је Његова штит и ограда.
5 Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,
Нећеш се бојати страхоте ноћне, стреле, која лети дању,
6 Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
Помора, који иде по мраку, болести, која у подне мори.
7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
Пашће поред тебе хиљада и десет хиљада с десне стране теби, а тебе се неће дотаћи.
8 Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
Само ћеш гледати очима својим, и видећеш плату безбожницима.
9 Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
Јер си Ти, Господе, поуздање моје. Вишњег си изабрао себи за уточиште.
10 Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
Неће Те зло задесити, и ударац неће досегнути до колибе Твоје.
11 Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
Јер анђелима својим заповеда за Тебе да Те чувају по свим путевима Твојим.
12 Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
На руке ће Те узети да где не запнеш за камен ногом својом.
13 Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.
На лава и на аспиду наступаћеш и газићеш лавића и змаја.
14 Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
"Кад ме љуби, избавићу Га; заклонићу Га, кад је познао име моје.
15 Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
Зазваће ме, и услишићу Га; с Њим ћу бити у невољи, избавићу Га и прославићу Га.
16 Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.
Дугог живота наситићу Га, и показаћу му спасење своје."
