Psalmien 91
1 Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
laus cantici David qui habitat in adiutorio Altissimi in protectione Dei caeli commorabitur
2 Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
dicet Domino susceptor meus es tu et refugium meum Deus meus sperabo in eum
3 Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
quoniam ipse liberabit me de laqueo venantium et a verbo aspero
4 Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
in scapulis suis obumbrabit te et sub pinnis eius sperabis
5 Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,
scuto circumdabit te veritas eius non timebis a timore nocturno
6 Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
a sagitta volante in die a negotio perambulante in tenebris ab incursu et daemonio meridiano
7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
cadent a latere tuo mille et decem milia a dextris tuis ad te autem non adpropinquabit
8 Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
verumtamen oculis tuis considerabis et retributionem peccatorum videbis
9 Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
quoniam tu Domine spes mea Altissimum posuisti refugium tuum
10 Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
non accedent ad te mala et flagellum non adpropinquabit tabernaculo tuo
11 Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
quoniam angelis suis mandabit de te ut custodiant te in omnibus viis tuis
12 Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
in manibus portabunt te ne forte offendas ad lapidem pedem tuum
13 Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.
super aspidem et basiliscum ambulabis et conculcabis leonem et draconem
14 Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
quoniam in me speravit et liberabo eum protegam eum quia cognovit nomen meum
15 Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
clamabit ad me et exaudiam eum cum ipso sum in tribulatione eripiam eum et clarificabo eum
16 Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.
longitudine dierum replebo eum et ostendam illi salutare meum
