Psalmien 91
1 Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
Laus Cantici David. Qui habitat in adiutorio Altissimi, in protectione Dei caeli commorabitur.
2 Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
Dicet Domino: Susceptor meus es tu, et refugium meum: Deus meus sperabo in eum.
3 Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
Quoniam ipse liberavit me de laqueo venantium, et a verbo aspero.
4 Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
Scapulis suis obumbrabit tibi: et sub pennis eius sperabis:
5 Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,
Scuto circumdabit te veritas eius: non timebis a timore nocturno,
6 Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
A sagitta volante in die, a negotio perambulante in tenebris: ab incursu, et daemonio meridiano.
7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
Cadent a latere tuo mille, et decem millia a dextris tuis: ad te autem non appropinquabit.
8 Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
Verumtamen oculis tuis considerabis: et retributionem peccatorum videbis.
9 Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
Quoniam tu es Domine spes mea: Altissimum posuisti refugium tuum.
10 Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
Non accedet ad te malum: et flagellum non appropinquabit tabernaculo tuo.
11 Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
Quoniam angelis suis mandavit de te: ut custodiant te in omnibus viis tuis.
12 Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
In manibus portabunt te: ne forte offendas ad lapidem pedem tuum.
13 Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.
Super aspidem, et basiliscum ambulabis: et conculcabis leonem et draconem.
14 Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
Quoniam in me speravit, liberabo eum: protegam eum, quoniam cognovit nomen meum.
15 Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
Clamabit ad me, et ego exaudiam eum: cum ipso sum in tribulatione: eripiam eum et glorificabo eum.
16 Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.
Longitudine dierum replebo eum: et ostendam illi salutare meum.
