Psalmien 91
1 Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
Laus cantici David. Qui habitat in adjutorio Altissimi, in protectione Dei cæli commorabitur.
2 Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
Dicet Domino: Susceptor meus es tu, et refugium meum; Deus meus, sperabo in eum.
3 Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
Quoniam ipse liberavit me de laqueo venantium, et a verbo aspero.
4 Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
Scapulis suis obumbrabit tibi, et sub pennis ejus sperabis.
5 Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,
Scuto circumdabit te veritas ejus: non timebis a timore nocturno;
6 Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
a sagitta volante in die, a negotio perambulante in tenebris, ab incursu, et dæmonio meridiano.
7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
Cadent a latere tuo mille, et decem millia a dextris tuis; ad te autem non appropinquabit.
8 Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
Verumtamen oculis tuis considerabis, et retributionem peccatorum videbis.
9 Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
Quoniam tu es, Domine, spes mea; Altissimum posuisti refugium tuum.
10 Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
Non accedet ad te malum, et flagellum non appropinquabit tabernaculo tuo.
11 Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
Quoniam angelis suis mandavit de te, ut custodiant te in omnibus viis tuis.
12 Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
In manibus portabunt te, ne forte offendas ad lapidem pedem tuum.
13 Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.
Super aspidem et basiliscum ambulabis, et conculcabis leonem et draconem.
14 Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
Quoniam in me speravit, liberabo eum; protegam eum, quoniam cognovit nomen meum.
15 Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
Clamabit ad me, et ego exaudiam eum; cum ipso sum in tribulatione: eripiam eum, et glorificabo eum.
16 Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.
Longitudine dierum replebo eum, et ostendam illi salutare meum.
