Psalmien 91
1 Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
Aki a Felségesnek rejtekében lakozik, a Mindenhatónak árnyékában nyugoszik az.
2 Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
Azt mondom az Úrnak: Én oltalmam, váram, Istenem ő benne bízom!
3 Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
Mert ő szabadít meg téged a madarásznak tőréből, a veszedelmes dögvésztől.
4 Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
Tollaival fedez be téged, és szárnyai alatt lészen oltalmad; paizs és pánczél az ő hűsége.
5 Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,
Nem félhetsz az éjszakai ijesztéstől, a repülő nyíltól nappal;
6 Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
A dögvésztől, a mely a homályban jár; a döghaláltól, a mely délben pusztít.
7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
Elesnek mellőled ezeren, és jobb kezed felől tízezeren; és hozzád nem is közelít.
8 Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
Bizony szemeiddel nézed és meglátod a gonoszoknak megbüntetését!
9 Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
Mert azt mondtad te: Az Úr az én oltalmam; a Felségest választottad a te hajlékoddá:
10 Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
Nem illet téged a veszedelem, és csapás nem közelget a sátorodhoz;
11 Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
Mert az ő angyalainak parancsolt felőled, hogy őrizzenek téged minden útadban.
12 Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
Kézen hordoznak téged, hogy meg ne üssed lábadat a kőbe.
13 Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.
Oroszlánon és áspiskígyón jársz, megtaposod az oroszlánkölyköt és a sárkányt.
14 Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
Mivelhogy ragaszkodik hozzám, megszabadítom őt, felmagasztalom őt, mert ismeri az én nevemet!
15 Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
Segítségül hív engem, ezért meghallgatom őt; vele vagyok háborúságában: megmentem és megdicsőítem őt.
16 Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.
Hosszú élettel elégítem meg őt, és megmutatom néki az én szabadításomat.
