Psalmien 91
1 Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
Celui qui s’abrite sous la protection du Très-Haut repose à l’ombre du Tout-Puissant.
2 Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
Je dis à Yahweh: « Tu es mon refuge et ma forteresse, mon Dieu en qui je me confie. »
3 Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
Car c’est lui qui te délivre du filet de l’oiseleur et de la peste funeste.
4 Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
Il te couvrira de ses ailes, et sous ses plumes tu trouveras un refuge. Sa fidélité est un bouclier et une cuirasse.
5 Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,
Tu n’auras à craindre ni les terreurs de la nuit, ni la flèche qui vole pendant le jour,
6 Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
ni la peste qui marche dans les ténèbres, ni la contagion qui ravage en plein midi.
7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
Que mille tombent à ton côté, et dix mille à ta droite, tu ne seras pas atteint.
8 Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
De tes yeux seulement tu regarderas, et tu verras la rétribution des méchants.
9 Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
Car tu as dit: « Tu es mon refuge, Yahweh! » tu as fait du Très-Haut ton asile.
10 Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
Le malheur ne viendra pas jusqu’à toi, aucun fléau n’approchera de ta tente.
11 Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
Car il ordonnera à ses anges de te garder dans toutes tes voies.
12 Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
Ils te porteront sur leurs mains, de peur que ton pied ne heurte contre la pierre.
13 Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.
Tu marcheras sur le lion et sur l’aspic, tu fouleras le lionceau et le dragon. —
14 Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
« Puisqu’il s’est attaché à moi, je le délivrerai; je le protégerai, puisqu’il connaît mon nom.
15 Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
Il m’invoquera et je l’exaucerai; je serai avec lui dans la détresse. « Je le délivrerai et le glorifierai.
16 Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.
Je le rassasierai de longs jours, et je lui ferai voir mon salut. »
