Psalmien 91
1 Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
He who is dwelling In the secret place of the Most High, In the shade of the Mighty lodgeth habitually,
2 Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
He is saying of Jehovah, 'My refuge, and my bulwark, my God, I trust in Him,'
3 Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
For He delivereth thee from the snare of a fowler, From a calamitous pestilence.
4 Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
With His pinion He covereth thee over, And under His wings thou dost trust, A shield and buckler [is] His truth.
5 Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,
Thou art not afraid of fear by night, Of arrow that flieth by day,
6 Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
Of pestilence in thick darkness that walketh, Of destruction that destroyeth at noon,
7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
There fall at thy side a thousand, And a myriad at thy right hand, Unto thee it cometh not nigh.
8 Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
But with thine eyes thou lookest, And the reward of the wicked thou seest,
9 Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
(For Thou, O Jehovah, [art] my refuge, ) The Most High thou madest thy habitation.
10 Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
Evil happeneth not unto thee, And a plague cometh not near thy tent,
11 Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
For His messengers He chargeth for thee, To keep thee in all thy ways,
12 Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
On the hands they bear thee up, Lest thou smite against a stone thy foot.
13 Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.
On lion and asp thou treadest, Thou trampest young lion and dragon.
14 Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
Because in Me he hath delighted, I also deliver him — I set him on high, Because he hath known My name.
15 Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
He doth call Me, and I answer him, I [am] with him in distress, I deliver him, and honour him.
16 Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.
With length of days I satisfy him, And I cause him to look on My salvation!
