Psalmien 91
1 Joka Korkeimman varjeluksessa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa oleskelee,
He that dwelleth in the secret place of the Most High, Under the shadow of the Almighty, will tarry,
2 Hän sanoo Herralle: minun toivoni ja linnani, minun Jumalani, johon minä uskallan.
Saying of Yahweh—My refuge and my fortress, My God, in whom I will trust.
3 Sillä hän pelastaa sinun väijyjän paulasta, ja vahingollisesta ruttotaudista.
For, he, will rescue thee, From the snare of the fowler, From the destructive pestilence.
4 Hän sulillansa sinua varjoo, ja sinun turvas on hänen siipeinsä alla: hänen totuutensa on keihäs ja kilpi;
With his pinion, will he cover thee, And, under his wings, shalt thou seek refuge, A shield and buckler, is his faithfulness.
5 Ettes pelkäisi yön kauhistusta, ja nuolia, jotka päivällä lentävät,
Thou shalt not be afraid, Of the dread of the night, Of the arrow that flieth by day;
6 Sitä ruttoa, joka pimeässä liikkuu, ja sairautta, joka puolipäivänä turmelee.
Of the pestilence that, in darkness, doth walk, Of the plague that layeth waste at noonday.
7 Vaikka tuhannen lankeisi sivullas, ja kymmenentuhatta sinun oikiallas, niin ei se sinuun satu.
There shall fall, at thy side, a thousand, Yea, myriads, at thy right hand, Unto thee, shall it not come nigh;
8 Ja tosin sinun pitää silmilläs näkemän ja katsoman, kuinka jumalattomille kostetaan.
Save only, with thine own eyes, shalt thou discern, And, the recompense of the lawless, shalt thou see.
9 Sillä Herra on sinun toivos, ja Ylimmäinen on sinun turvas.
Because, thou, [hast made] Yahweh, my refuge, —The Most High, thou hast made thy dwelling-place,
10 Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän.
There shall not be sent unto thee misfortune, Nor shall, plague, come near into thy tent;
11 Sillä hän on antanut käskyn enkeleillensä sinusta, että he kätkevät sinua kaikissa teissäs,
For, his messengers, will he charge concerning thee, To keep thee, in all thy ways;
12 Että he kantavat sinua käsissä, ettes jalkaas kiveen loukkaisi.
On hands, will they bear thee up, Lest thou strike, against a stone, thy foot;
13 Sinä käyt jalopeuran ja kyykäärmeen päällä, ja tallaat nuoren jalopeuran ja lohikäärmeen.
On the lion and adder, shalt thou tread, Shalt trample on young lion and crocodile.
14 Että hän minua halasi, niin minä hänen päästän: hän tuntee minun nimeni, sentähden minä varjelen häntä.
Because, on me, he hath set firm his love, Therefore will I deliver him, I will set him on high, Because he hath known my Name;
15 Hän avuksihuutaa minua, sentähden minä kuulen häntä; hänen tykönänsä olen minä tuskassa; siitä minä hänen tempaan pois ja saatan hänen kunniaan.
He shall call me, and I will answer him, With him, will, I, be, in distress, I will rescue him, and will honour him;
16 Minä ravitsen hänen pitkällä ijällä, ja osoitan hänelle autuuteni.
With length of days, will I satisfy him, And will show him my salvation.
