Psalmien 90
1 Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.
MAING, kom me kotin nekid pat sang eu kainok ong eu.
2 Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,
Mon nana kan o sappa, o aude pan sappa a wiauiada, Kot kotin mia, sang mas kokodo o pil kokolata soutuk, Maing Kot.
3 Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.
Kom kin kotin kapurelang pwel par aramas akan o kotin mamasani: Puredo komail aramas akan!
4 Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.
Pwe par kid dueta aio me samalar mon silang omui o rasong masamasan eu ni pong.
5 Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,
Kom kin kotin kapwil irail wei, re rasong mair, dueta rä, me kin mongedi madang.
6 Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.
Me kin masel pasang ni mansang, a nin sautik a pan palepaledi o mongedi.
7 Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.
Omui ongiong me se kin sosore kidi, o omui ongiong melel, me se kin mekila madang.
8 Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.
Pwe kom kotin kasansale ong pein komui dip at akan, o dip at rir akan nan marain en silang omui.
9 Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.
I me at ran akan karos kin tang weiki omui ongiong, at par akan rasong kasoi pot.
10 Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.
Warain at maur me saunpar iseisok, a ma re toto, a pan waleisok, a ma me kasampwal, a pan apwal o dodok. Pwe a kin tang wei madang, dueta kit kin pir wei.
11 Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?
A is me kak dedeki mana en omui ongiong, o is me kin masak ongiong wet?
12 Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.
Kom kotin padaki ong kit, me kit pan mela, pwe sen lolekong kila.
13 Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.
Maing Ieowa, kom kotin purong wukedoke dong kit; arai da omui ongiong? Kom kotin maki ong sapwilim omui ladu kan!
14 Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.
Kom kotin kadire kin kit ala ar kalangan ni mansang, kit ap pan kaping o pereperen arain at maur.
15 Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.
Kom kotin kaperen kit da murin at kalokoloker, o murin at kamekam warai.
16 Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.
Kom kotin kasale ong sapwilim omui ladu kan omui wiawia kan, o omui wau ong na seri kan.
17 Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!
Ieowa at Kot, en kalangan dong kit o kotin kapwaiada dodok en pa at akan re at; ei kom kotin kapwaiada dodok en pa at akan!
