Psalmien 90
1 Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.
A prayer of Moses, the man of God. Lord, you have been a home to us one generation after another.
2 Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,
Before the mountains were born, or the earth and the world were brought forth, from everlasting to everlasting you are God.
3 Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.
You bring us back to the dust, you summon mortals to return.
4 Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.
For you see a thousand years as the passing of yesterday, as a watch in the night.
5 Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,
Your floods sweep them away; they are like a dream, or like grass which sprouts in the morning,
6 Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.
which blossoms and sprouts in the morning, but by evening is cut and withered.
7 Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.
For your anger consumes us, the heat of your wrath confounds us.
8 Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.
Our sins you have set before you, our secrets in the light of your face.
9 Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.
For through your wrath our days are declining, we bring our years to an end as a sigh.
10 Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.
The span of our life is seventy years, or, if we are strong, maybe eighty; yet is their breadth but empty toil, for swiftly they go, and we fly away.
11 Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?
Who lays to heart the power of your anger? Or who stands in reverent awe of your wrath?
12 Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.
O teach us to count our days so our minds may learn wisdom.
13 Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.
Return, O Lord; why so long? Relent on your servants.
14 Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.
Grant us your love to the full in the morning, that all our days we may shout for joy.
15 Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.
Make us glad for the days you have humbled us, for the evil years we have seen.
16 Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.
Let your servants see you in action, show your majesty to their children.
17 Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!
Let the grace of the Lord our God be upon us, uphold what our hands are striving to do.
