Psalmien 90
1 Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.
Lamo mar Musa ngʼat Nyasaye. Yaye Jehova Nyasaye, isebedo kar dak marwa nyaka nene e tienge duto.
2 Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,
Kane pok gode obetie kata kane pok ichweyo piny gi ji modak e iye, to isebedo ka in Nyasaye nyaka nene kendo manyaka chiengʼ.
3 Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.
Idwoko dhano e lowo, kiwacho niya, “Doguru e lowo un koth dhano.”
4 Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.
Nimar higni alufu achiel e nyimi chalo gi odiechiengʼ manyoro mosekalo, kata gi sa mar otieno.
5 Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,
Iywoyo dhano ilalgo nono ka nindo mar tho terogi; gichalo gi lum mangʼich mar okinyi,
6 Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.
ma kata obedo ni loth ka ngʼich gokinyi to godhiambo to ner kendo two.
7 Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.
Mirimbi tiekowa kendo kecho mikechogo kodwa bwogowa.
8 Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.
Iseketo richowa e nyimi, ee, richowa ma watimo lingʼ-lingʼ ineno seche duto.
9 Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.
Ndalowa kadho piyo nikech mirimbi; hikwa rumo piyo gi chir.
10 Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.
Ndalowa en piero abiriyo kata piero aboro, ka ringrewa otegno; to kata kamano ndalogo duto opongʼ gi chandruok kod kuyo, nimar gikalo piyo, kendo gilal nono.
11 Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?
En ngʼa mongʼeyo teko mar mirimbi? Nimar gero mari nigi teko machalo gi teko ma luori kelo.
12 Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.
Omiyo puonjwa kwano ndalowa kare, mondo wabed gi chuny mariek.
13 Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.
Ibiro siko kikecho nyaka karangʼo, yaye Jehova Nyasaye? Lokri, kech jatichni.
14 Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.
Romwa gokinyi gi herani ma ok rem, mondo wawer gi ilo kendo wabed mamor ndalowa duto.
15 Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.
Mi wabed mamor amingʼa mana kaka isemiyo waneno malit, marom gi higni ma wasenene chandruok.
16 Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.
Mad tijeni nere gi jotichni, mad duongʼni nyisre ne nyithindi.
17 Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!
Mad ngʼwono mar Ruoth Nyasachwa obed kodwa; yie igurnwa tich mar lwetwa, ee gurnwa tich mar lwetwa.
