Psalmien 90
1 Moseksen Jumalan miehen rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme, suvusta sukuun.
Ginoo, ikaw mao ang among dapit-nga-puloy-anan Sa tanang mga kaliwatan.
2 Ennenkuin vuoret olivat, eli maa ja maailma luotiin, olet sinä Jumala ijankaikkisesta ijankaikkiseen,
Sa wala pa patunghaa ang kabukiran, Kun ang yuta ug ang kalibutan nga imong gihimo, Bisan gikan sa walay sinugdan ngadto sa walay katapusan, ikaw mao ang Dios sa gihapon.
3 Sinä, joka annat ihmiset kuolla, ja sanot: tulkaat jälleen, te ihmisten lapset.
Ikaw nagapabalik sa tawo ngadto sa pagkalaglag, Ug nagaingon: Pamalik, kamong mga anak sa mga tawo,
4 Sillä tuhat ajastaikaa ovat sinun edessäs niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin vartio yöllä.
Kay ang usa ka libo ka tuig sa imong pagtan-aw Maingon lamang sa kagahapon sa diha nga kini molabay na, Ug ingon sa usa ka pagtukaw sa kagabhion.
5 Sinä vuodatat heitä niinkuin kosken, ja he ovat niinkuin uni, niinkuin ruoho aamulla, joka kohta lakastuu,
Ginadala mo (sila) ingon sa usa ka baha; (sila) ingon sa usa ka paghikatulog. Sa pagkabuntag (sila) sama sa balili nga managpanubo.
6 Joka aamulla kukoistaa ja nopiasti kuivuu, ja ehtoona leikataan ja kuivettuu.
Sa buntag kini molabong, ug motubo; Sa hapon ginaputol kini ug mangalaya.
7 Sen tekee sinun vihas, että me niin hukumme, ja sinun hirmuisuutes, että me niin äkisti täältä temmataan.
Kay kami ginaut-ut diha sa imong kapungot, Ug sa imong kaligutgut kami nangagubot.
8 Sillä meidän pahat tekomme sinä asetat etees, meidän tuntemattomat syntimme valkeuteen sinun kasvois eteen.
Gibutang mo ang among mga kasalanan sa atubangan mo, Ang among mga sala nga tinago gipasilawan sa kahayag sa imong nawong.
9 Sentähden kuluvat kaikki meidän päivämme sinun vihastas: meidän vuotemme loppuvat pikemmin kuin juttu.
Kay ang tanan namong mga adlaw nanagpangagi diha sa imong kaligutgut: Gitapus namo ang among katuigan ingon sa usa ka pagpanghupaw.
10 Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta: ja kuin se paras on ollut, niin on se tuska ja työ ollut: sillä se leikataan pois. niinkuin me lentäisimme pois.
Ang mga adlaw sa among panuigon may kapitoan ka tuig, Kun bisan tungod sa kabaskug may kawaloan ka tuig; Bisan pa niana ang ilang garbo mao lamang ang kabudlay ug kasub-anan; Kay kini sa madali mosaylo, ug kami managpanlupad.
11 Mutta kuka uskoo sinun niin raskaasti vihastuvan? ja kuka pelkää senkaltaista hirmuisuuttas?
Kinsa ba ang makaila sa gahum sa imong kasuko, Ug sa imong kaligutgut sumala sa kahadlok nga angay kanimo?
12 Opeta meitä ajattelemaan, että meidän pitää kuoleman, että me ymmärtäväisiksi tulisimme.
Busa tudloi kami sa pag-isip sa among mga adlaw, Aron makabaton kami ug usa ka kasingkasing nga manggialamon.
13 Herra! käännä siis itses taas meidän puoleemme, ja ole palvelioilles armollinen.
Bumalik ka, Oh Jehova, hangtud anus-a ba? Ug pahinulsola kini kanimo mahitungod sa imong mga ulipon.
14 Täytä meitä pian armoillas, niin me riemuitsemme ja iloitsemme kaikkena meidän elinaikanamme.
Oh busga kami sa kabuntagon sa imong mahigugmaong-kalolot, Aron kami managmaya ug managkalipay sa tanan namong mga adlaw.
15 Ilahuta nyt meitä jälleen, ettäs meitä niin kauvan vaivannut olet, että me niin kauvan onnettomuutta kärsineet olemme.
Lipaya kami sumala sa mga adlaw nga ikaw nagsakit kanamo, Ug sa katuigan nga kami nakakita sa kadautan.
16 Osoita palvelialles sinun tekos, ja kunnias heidän lapsillensa.
Ipakita ang imong buhat nganhi sa imong mga ulipon. Ug ang imong himaya ibabaw sa ilang mga anak.
17 Ja, Herra meidän Jumalamme olkoon meille leppyinen, ja vahvistakoon meidän kättemme teot meissä: jaa, meidän kättemme teot hän vahvistakoon!
Ug itugot nga ang kahimuot ni Jehova nga among Dios magapaibabaw kanamo; Ug lig-onon mo kanamo ang buhat sa among mga kamot; Oo, ang-buhat sa among mga kamot lig-onon mo kini.
