Psalmien 9
1 Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.
En Psalm Davids, om den sköna, ungdomen, till att föresjunga. Jag tackar Herranom af allt hjerta, och förtäljer all din under.
2 Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,
Jag fröjdar mig, och är glad i dig; och lofvar ditt Namn, du Aldrahögste;
3 Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.
Att du mina ovänner tillbakadrifvit hafver; de äro fallne och förgångne för dig.
4 Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.
Ty du drifver min rätt och min sak; du sitter på stolen en rätt domare.
5 Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.
Du straffar Hedningarna, och förgör de ogudaktiga; deras namn utskrapar du till evig tid.
6 Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.
Fiendernas svärd hafva en ända; städerna hafver du omstört; deras åminnelse är förgången med dem.
7 Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.
Men Herren blifver evinnerliga; sin stol hafver han beredt till doms.
8 Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.
Och han skall döma jordenes krets rätt, och regera folket rättsinneliga.
9 Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.
Och Herren är dens fattigas beskärm; ett beskärm i nödene.
10 Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.
Derföre hoppas till dig de som ditt Namn känna; ty du förlåter icke dem som söka dig, Herre.
11 Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.
Lofver Herran, den i Zion bor; förkunner ibland folken hans verk.
12 Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.
Ty han kommer ihåg, och frågar efter deras blod; han förgäter icke de fattigas rop.
13 Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;
Herre, var mig nådelig; se till mitt elände ibland ovänner, du som upphäfver mig utu dödsens portom;
14 Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.
På det jag skall förtälja all din pris uti dottrenes Zions portom; att jag öfver dina hjelp glad vara må.
15 Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.
Hedningarna äro försänkte uti den grop, som de tillredt hade; deras fot är fången i nätet, som de uppställt hade.
16 Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, (Sela)
Så förnimmer man, att Herren skaffar rätt; den ogudaktige är besnärd uti sina händers verk, genom ordet. (Sela)
17 Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat. (Sheol h7585)
Ack! att de ogudaktiga till helvetet vände vorde, och alle Hedningar, som Gud förgäta. (Sheol h7585)
18 Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.
Ty han skall icke så allstinges förgäta den fattiga; och de eländas hopp skall icke förtappadt varda evinnerliga.
19 Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.
Herre, statt upp, att menniskorna icke få öfverhandena; låt alla Hedningar för dig dömda varda.
20 Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, (Sela)
Gif dem, Herre, en mästare, att Hedningarna måga förnimma att de menniskor äro. (Sela)
