Psalmien 9
1 Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.
In finem, pro occultis filii. Psalmus David. Confitebor tibi, Domine, in toto corde meo; narrabo omnia mirabilia tua.
2 Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,
Lætabor et exsultabo in te; psallam nomini tuo, Altissime.
3 Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.
In convertendo inimicum meum retrorsum; infirmabuntur, et peribunt a facie tua.
4 Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.
Quoniam fecisti judicium meum et causam meam; sedisti super thronum, qui judicas justitiam.
5 Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.
Increpasti gentes, et periit impius: nomen eorum delesti in æternum, et in sæculum sæculi.
6 Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.
Inimici defecerunt frameæ in finem, et civitates eorum destruxisti. Periit memoria eorum cum sonitu;
7 Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.
et Dominus in æternum permanet. Paravit in judicio thronum suum,
8 Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.
et ipse judicabit orbem terræ in æquitate: judicabit populos in justitia.
9 Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.
Et factus est Dominus refugium pauperi; adjutor in opportunitatibus, in tribulatione.
10 Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.
Et sperent in te qui noverunt nomen tuum, quoniam non dereliquisti quærentes te, Domine.
11 Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.
Psallite Domino qui habitat in Sion; annuntiate inter gentes studia ejus:
12 Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.
quoniam requirens sanguinem eorum recordatus est; non est oblitus clamorem pauperum.
13 Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;
Miserere mei, Domine: vide humilitatem meam de inimicis meis,
14 Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.
qui exaltas me de portis mortis, ut annuntiem omnes laudationes tuas in portis filiæ Sion:
15 Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.
exultabo in salutari tuo. Infixæ sunt gentes in interitu quem fecerunt; in laqueo isto quem absconderunt comprehensus est pes eorum.
16 Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, (Sela)
Cognoscetur Dominus judicia faciens; in operibus manuum suarum comprehensus est peccator.
17 Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat. (Sheol h7585)
Convertantur peccatores in infernum, omnes gentes quæ obliviscuntur Deum. (Sheol h7585)
18 Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.
Quoniam non in finem oblivio erit pauperis; patientia pauperum non peribit in finem.
19 Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.
Exsurge, Domine; non confortetur homo: judicentur gentes in conspectu tuo.
20 Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, (Sela)
Constitue, Domine, legislatorem super eos, ut sciant gentes quoniam homines sunt.
