Psalmien 9
1 Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.
Unto the end. For the secrets of the Son. A Psalm of David. I will confess to you, Lord, with my whole heart. I will recount all your wonders.
2 Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,
I will rejoice and exult in you. I will sing a psalm to your name, O Most High.
3 Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.
For my enemy will be turned back. They will be weakened and perish before your face.
4 Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.
For you have accomplished my judgment and my cause. You have sat upon the throne that judges justice.
5 Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.
You have rebuked the Gentiles, and the impious one has perished. You have deleted their name in eternity and for all generations.
6 Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.
The spears of the enemy have failed in the end, and their cities, you have destroyed. Their memory has perished with a loud noise.
7 Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.
But the Lord remains in eternity. He has prepared his throne in judgment.
8 Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.
And he will judge the whole world in equity. He will judge the people in justice.
9 Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.
And the Lord has become a refuge for the poor, a helper in opportunity, in tribulation.
10 Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.
And may they hope in you, who know your name. For you have not abandoned those seeking you, Lord.
11 Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.
Sing a psalm to the Lord, who dwells in Zion. Announce his study among the Gentiles.
12 Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.
Because of those who yearned for their blood, he has remembered them. He has not forgotten the cry of the poor.
13 Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;
Have mercy on me, Lord. See my humiliation from my enemies.
14 Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.
You lift me up from the gates of death, so that I may announce all your praises at the gates of the daughter of Zion.
15 Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.
I will exult in your salvation. The Gentiles have become trapped in the ruin that they made. Their foot has been caught in the same snare that they themselves had hidden.
16 Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, (Sela)
The Lord will be recognized when making judgments. The sinner has been caught in the works of his own hands. (Pause)
17 Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat. (Sheol h7585)
The sinners will be turned into Hell: all the Gentiles who have forgotten God. (Sheol h7585)
18 Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.
For the poor will not be forgotten in the end. The patience of the poor will not perish in the end.
19 Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.
Rise up, Lord: do not let man be strengthened. Let the Gentiles be judged in your sight.
20 Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, (Sela)
O Lord, establish a lawgiver over them, so that the Gentiles may know that they are only men. (Pause)
