Psalmien 9
1 Davidin Psalmi, kauniista nuoruudesta, edelläveisaajalle. Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni, ja luettelen kaikki sinun ihmees.
For the end, a Psalm of David, concerning the secrets of the Son. I will give thanks to you, O Lord, with my whole heart; I will recount all your wonderful works.
2 Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, ja veisaan kiitosta sinun nimelles, sinä kaikkein ylimmäinen,
I will be glad and exult in you: I will sing to your name, O you Most High.
3 Ettäs minun viholliseni olet ajanut takaperin: he lankesivat ja hukkuivat sinun etees.
When mine enemies are turned back, they shall be feeble and perish at your presence.
4 Sillä sinä saatat minun oikeuteni ja asiani toimeen: sinä istuit istuimelle, vanhurskauden tuomari.
For you have maintained my cause and my right; you sat on the throne, that judge righteousness.
5 Sinä nuhtelet pakanoita, ja kadotat jumalattomat: sinä pyyhit heidän nimensä pois aina ja ijankaikkisesti.
You have rebuked the nations, and the ungodly one has perished; you have blotted out their name for ever, even for ever and ever.
6 Vihollisten hävitykset ovat lopetetut ijäisesti, ja kaupungit sinä kukistit heidän muistonsa on heidän kanssansa kadonnut.
The swords of the enemy have failed utterly; and you have destroyed cities: their memorial has been destroyed with a noise,
7 Mutta Herra pysyy ijankaikkisesti: hän on valmistanut istuimensa tuomioon.
but the Lord endures for ever: he has prepared his throne for judgement.
8 Ja hän tuomitsee maan piirin vanhurskaudessa, ja hallitsee kansat oikein.
And he will judge the world in righteousness, he will judge the nations in uprightness.
9 Ja Herra on köyhän turva: hän on turva hädän aikana.
The Lord also is become a refuge for the poor, a seasonable help, in affliction.
10 Sentähden he sinuun toivovat, jotka sinun nimes tuntevat; sillä et sinä niitä hylkää, jotka sinua, Herra, etsivät.
And let them that know your name hope in you: for you, O Lord, have not failed them that diligently seek you.
11 Veisatkaat Herralle, joka Zionissa asuu: julistakaat kansoissa hänen tekonsa.
Sing praises to the Lord, who dwells in Sion: declare his dealings amongst the nations.
12 Sillä se joka kostaa verenvikoja, muistaa heitä, eikä unohda köyhäin parkumista.
For he remembered them, [in] making inquisition for blood: he has not forgotten the supplication of the poor.
13 Herra ole minulle armollinen, katso minun ahdistustani niiltä, jotka minua vihaavat, sinä joka ylennät minun surman porteista;
Have mercy upon me, O Lord; look upon my affliction [which I suffer] of mine enemies, you that lift me up from the gates of death:
14 Että minä luettelisin kaikki sinun kiitokses Zionin tytärten porteissa, ja iloitsisin sinun avustas.
that I may declare all your praises in the gates of the daughter of Sion: I will exult in your salvation.
15 Pakanat ovat vajonneet siihen hautaan, jonka he valmistivat: heidän jalkansa on käsitetty siinä verkossa, jonka he virittivät.
The heathen are caught in the destruction which they planned: in the very snare which they hid is their foot taken.
16 Niin ymmärretään Herran tekevän oikeuden, koska jumalatoin juuri omissa kättensä töissä käsitetään; se on tutkisteltava asia, (Sela)
The Lord is known as executing judgements: the sinner is taken in the works of his hands. (A song of, Pause)
17 Jospa jumalattomat palajaisivat helvettiin, ja kaikki pakanat, jotka Jumalan unohtavat. (Sheol h7585)
Let sinners be driven away into Hades, [even] all the nations that forget God. (Sheol h7585)
18 Sillä ei hän köyhää peräti unohda, ja raadollisten toivo ei huku ijankaikkisesti.
For the poor shall not be forgotten for ever: the patience of the needy ones shall not perish for ever.
19 Nouse, Herra, ettei ihminen saisi valtaa: anna kaikki pakanat edessäs tuomittaa.
Arise, O Lord, let not man prevail: let the heathen be judged before you.
20 Herra, anna heille opettaja, että pakanat tuntisivat itsensä ihmisiksi, (Sela)
Appoint, O Lord, a lawgiver over them: let the heathen know that they are men. (Pause)
