Psalmien 88
1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
Canción: Salmo para los hijos de Coré: al Músico principal: para cantar sobre Mahalath: Masquil de Hemán Ezrahita. OH Jehová, Dios de mi salud, día y noche clamo delante de ti.
2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Entre mi oración en tu presencia: inclina tu oído á mi clamor.
Porque mi alma está harta de males, y mi vida cercana al sepulcro. (Sheol h7585)
4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
Soy contado con los que descienden al hoyo, soy como hombre sin fuerza:
5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
Libre entre los muertos, como los matados que yacen en el sepulcro, que no te acuerdas más de ellos, y que son cortados de tu mano.
6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
Hasme puesto en el hoyo profundo, en tinieblas, en honduras.
7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
Sobre mí se ha acostado tu ira, y me has afligido con todas tus ondas. (Selah)
8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
Has alejado de mí mis conocidos: hasme puesto por abominación á ellos: encerrado estoy, y no puedo salir.
9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
Mis ojos enfermaron á causa de mi aflicción: hete llamado, oh Jehová, cada día; he extendido á ti mis manos.
10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
¿Harás tú milagro á los muertos? ¿levantaránse los muertos para alabarte? (Selah)
11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
¿Será contada en el sepulcro tu misericordia, ó tu verdad en la perdición?
12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
¿Será conocida en las tinieblas tu maravilla, ni tu justicia en la tierra del olvido?
13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
Mas yo á ti he clamado, oh Jehová; y de mañana mi oración te previno.
14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
¿Por qué, oh Jehová, desechas mi alma? ¿por qué escondes de mí tu rostro?
15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
Yo soy afligido y menesteroso: desde la mocedad he llevado tus terrores, he estado medroso.
16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Sobre mí han pasado tus iras; tus espantos me han cortado.
17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
Hanme rodeado como aguas de continuo; hanme cercado á una.
18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
Has alejado de mí el amigo y el compañero; y mis conocidos [se esconden] en la tiniebla.
