< Psalmien 88 >

1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
Senhor Deus da minha salvação, diante de ti tenho clamado de dia e de noite.
2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Chegue a minha oração perante a tua face, inclina os teus ouvidos ao meu clamor;
3 Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. (Sheol h7585)
Porque a minha alma está cheia de angústias, e a minha vida se aproxima da sepultura. (Sheol h7585)
4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
Estou contado com aqueles que descem ao abismo: estou como homem sem forças,
5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
Apartado entre os mortos, como os feridos de morte que jazem na sepultura, dos quais te não lembras mais, e estão cortados da tua mão.
6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
puseste-me no abismo mais profundo, em trevas e nas profundezas.
7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
Sobre mim pesa o teu furor: tu me afligiste com todas as tuas ondas (Selah)
8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
Alongaste de mim os meus conhecidos, puseste-me em extrema abominação para com eles: estou fechado, e não posso sair.
9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
A minha vista desmaia por causa da aflição: Senhor, tenho clamado a ti todo o dia, tenho estendido para ti as minhas mãos.
10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
Mostrarás tu maravilhas aos mortos, ou os mortos se levantarão e te louvarão? (Selah)
11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
Será anunciada a tua benignidade na sepultura, ou a tua fidelidade na perdição?
12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
Saber-se-ão as tuas maravilhas nas trevas, e a tua justiça na terra do esquecimento?
13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
Eu, porém, Senhor, tenho clamado a ti, e de madrugada te esperará a minha oração.
14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
Senhor, porque rejeitas a minha alma? porque escondes de mim a tua face?
15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
Estou aflito, e prestes tenho estado a morrer desde a minha mocidade: enquanto sofro os teus terrores, estou distraído.
16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
A tua ardente indignação sobre mim vai passando: os teus terrores me tem retalhado.
17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
Eles me rodeiam todo o dia como água; eles juntos me sitiam.
18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
Desviaste para longe de mim amigos e companheiros, e os meus conhecidos estão em trevas.

< Psalmien 88 >