Psalmien 88
1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
Canto. Salmo. Dei figli di Core. Al maestro del coro. Su «Macalat». Per canto. Maskil. Di Eman l'Ezraita. Signore, Dio della mia salvezza, davanti a te grido giorno e notte.
2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Giunga fino a te la mia preghiera, tendi l'orecchio al mio lamento.
Io sono colmo di sventure, la mia vita è vicina alla tomba. (Sheol h7585)
4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
Sono annoverato tra quelli che scendono nella fossa, sono come un morto ormai privo di forza.
5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
E' tra i morti il mio giaciglio, sono come gli uccisi stesi nel sepolcro, dei quali tu non conservi il ricordo e che la tua mano ha abbandonato.
6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
Mi hai gettato nella fossa profonda, nelle tenebre e nell'ombra di morte.
7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
Pesa su di me il tuo sdegno e con tutti i tuoi flutti mi sommergi.
8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
Hai allontanato da me i miei compagni, mi hai reso per loro un orrore. Sono prigioniero senza scampo;
9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
si consumano i miei occhi nel patire. Tutto il giorno ti chiamo, Signore, verso di te protendo le mie mani.
10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
Compi forse prodigi per i morti? O sorgono le ombre a darti lode?
11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
Si celebra forse la tua bontà nel sepolcro, la tua fedeltà negli inferi?
12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
Nelle tenebre si conoscono forse i tuoi prodigi, la tua giustizia nel paese dell'oblio?
13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
Ma io a te, Signore, grido aiuto, e al mattino giunge a te la mia preghiera.
14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
Perché, Signore, mi respingi, perché mi nascondi il tuo volto?
15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
Sono infelice e morente dall'infanzia, sono sfinito, oppresso dai tuoi terrori.
16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Sopra di me è passata la tua ira, i tuoi spaventi mi hanno annientato,
17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
mi circondano come acqua tutto il giorno, tutti insieme mi avvolgono.
18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
Hai allontanato da me amici e conoscenti, mi sono compagne solo le tenebre.
