Psalmien 88
1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
Cantique. Psaume des enfants de Coré. — Au maître-chantre; à chanter sur un mode triste. — Hymne d'Héman, l'Ézrahite. Éternel, Dieu de mon salut, Jour et nuit, je crie en ta présence.
2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Que ma prière parvienne jusqu'à toi; Prête l'oreille à ma supplication!
Car mon âme est rassasiée de maux, Et ma vie penche vers le Sépulcre. (Sheol h7585)
4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
On me compte parmi ceux qui descendent vers le tombeau; Je suis comme un homme qui a perdu sa force.
5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
Je suis abandonné parmi les morts. Pareil à ceux dont le cadavre est couché dans la tombe. A ceux dont tu ne te souviens plus, Et qui sont exclus de ta protection.
6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
Tu m'as mis au plus profond de la fosse. Dans les ténèbres, dans les abîmes.
7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
Ta colère pèse sur moi, Et tu m'accables de tous tes flots. (Pause)
8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
Tu as éloigné de moi ceux qui me connaissent; Tu as fait de moi un objet d'horreur pour eux. Je suis enfermé et ne puis sortir;
9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
Mon oeil dépérit dans la douleur. Je t'invoque, ô Éternel, tous les jours; Je tends les mains vers toi.
10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
Est-ce pour les morts que tu fais des miracles? Ou bien, les trépassés se lèvent-ils pour te louer? (Pause)
11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
Annonce-t-on ta bonté dans le tombeau. Et ta fidélité dans l'abîme?
12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
Tes merveilles sont-elles connues dans les ténèbres, Et ta justice dans la terre d'oubli?
13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
Mais moi, ô Éternel, je crie vers toi; Ma prière te prévient dès le matin.
14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
Éternel, pourquoi rejettes-tu mon âme Et me caches-tu ta face?
15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
Je suis misérable, presque mourant depuis ma jeunesse; Sous le poids de ta colère, je suis éperdu.
16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Les flots de ton courroux passent sur moi; Tes fureurs m'anéantissent:
17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
Elles m'environnent chaque jour comme un fleuve; Elles m'enveloppent toutes à la fois.
18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
Tu as éloigné de moi amis et compagnons; Je n'ai pour compagnie que les ténèbres!
