Psalmien 88
1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
The song of salm, to the sones of Chore, to victorie on Mahalat, for to answere, the lernyng of Heman Ezraite. Lord God of myn helthe; Y criede in dai and nyyt bifore thee.
2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Mi preier entre bifore thi siyt; bowe doun thin eere to my preier.
For my soule is fillid with yuels; and my lijf neiyede to helle. (Sheol h7585)
4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
I am gessid with hem that goon doun in to the lake; Y am maad as a man with outen help,
5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
and fre among deed men. As men woundid slepinge in sepulcris, of whiche men noon is myndeful aftir; and thei ben put awei fro thin hond.
6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
Thei han put me in the lower lake; in derke places, and in the schadewe of deth.
7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
Thi strong veniaunce is confermed on me; and thou hast brouyt in alle thi wawis on me.
8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
Thou hast maad fer fro me my knowun; thei han set me abhomynacioun to hem silf. I am takun, and Y yede not out;
9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
myn iyen weren sijk for pouert. Lord, Y criede to thee; al dai Y spredde abrood myn hondis to thee.
10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
Whethir thou schalt do merueils to deed men; ether leechis schulen reise, and thei schulen knouleche to thee?
11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
Whether ony man in sepulcre schal telle thi merci; and thi treuthe in perdicioun?
12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
Whether thi merueilis schulen be knowun in derknessis; and thi riytfulnesse in the lond of foryetyng?
13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
And, Lord, Y criede to thee; and erli my preier schal bifor come to thee.
14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
Lord, whi puttist thou awei my preier; turnest awei thi face fro me?
15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
I am pore, and in traueils fro my yongthe; sotheli Y am enhaunsid, and Y am maad low, and disturblid.
16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Thi wraththis passiden on me; and thi dredis disturbliden me.
17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
Thei cumpassiden me as watir al dai; thei cumpassiden me togidere.
18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
Thou madist fer fro me a frend and neiybore; and my knowun fro wretchidnesse.
