Psalmien 88
1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
A Song. A Psalm by the sons of Korah. For the Chief Musician. To the tune of “The Suffering of Affliction.” A contemplation by Heman, the Ezrahite. LORD, the God of my salvation, I have cried day and night before you.
2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Let my prayer enter into your presence. Turn your ear to my cry.
For my soul is full of troubles. My life draws near to Sheol. (Sheol h7585)
4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
I am counted among those who go down into the pit. I am like a man who has no help,
5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
set apart among the dead, like the slain who lie in the grave, whom you remember no more. They are cut off from your hand.
6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
You have laid me in the lowest pit, in the darkest depths.
7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
Your wrath lies heavily on me. You have afflicted me with all your waves. (Selah)
8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
You have taken my friends from me. You have made me an abomination to them. I am confined, and I can’t escape.
9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
My eyes are dim from grief. I have called on you daily, LORD. I have spread out my hands to you.
10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
Do you show wonders to the dead? Do the departed spirits rise up and praise you? (Selah)
11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
Is your loving kindness declared in the grave? Or your faithfulness in Destruction?
12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
Are your wonders made known in the dark? Or your righteousness in the land of forgetfulness?
13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
But to you, LORD, I have cried. In the morning, my prayer comes before you.
14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
LORD, why do you reject my soul? Why do you hide your face from me?
15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
I am afflicted and ready to die from my youth up. While I suffer your terrors, I am distracted.
16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Your fierce wrath has gone over me. Your terrors have cut me off.
17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
They came around me like water all day long. They completely engulfed me.
18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
You have put lover and friend far from me, and my friends into darkness.
