< Psalmien 88 >

1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
A SONG. A PSALM OF THE SONS OF KORAH. TO THE OVERSEER. [SET] ON “SICKNESS TO AFFLICT.” AN INSTRUCTION OF HEMAN THE EZRAHITE. O YHWH, God of my salvation, Daily I have cried, nightly before You,
2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
My prayer comes in before You, Incline Your ear to my loud cry,
3 Sillä minun sieluni on surkeutta täynnä, ja minun elämäni on juuri liki helvettiä. (Sheol h7585)
For my soul has been full of evils, And my life has come to Sheol. (Sheol h7585)
4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
I have been reckoned with those going down [to] the pit, I have been as a man without strength.
5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
Among the dead—free, As pierced ones lying in the grave, Whom You have not remembered anymore, Indeed, they have been cut off by Your hand.
6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
You have put me in the lowest pit, In dark places, in depths.
7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
Your fury has lain on me, And You have afflicted [with] all Your breakers. (Selah)
8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
You have put my acquaintance far from me, You have made me an abomination to them, Shut up—I do not go forth.
9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
My eye has grieved because of affliction, I called You, O YHWH, all the day, I have spread out my hands to You.
10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
Do You do wonders to the dead? Does Rephaim rise? Do they thank You? (Selah)
11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
Is Your kindness recounted in the grave? Your faithfulness in destruction?
12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
Are Your wonders known in the darkness? And Your righteousness in the land of forgetfulness?
13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
And I, to You, O YHWH, I have cried, And in the morning my prayer comes before You.
14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
Why, O YHWH, do You cast off my soul? You hide Your face from me.
15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
I [am] afflicted, and expiring from youth, I have borne Your terrors—I pine away.
16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Your wrath has passed over me, Your terrors have cut me off,
17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
They have surrounded me as waters all the day, They have gone around against me together,
18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
You have put lover and friend far from me, My acquaintance [is] the place of darkness!

< Psalmien 88 >