Psalmien 88
1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
A song or Psalme of Heman the Ezrahite to give instruction, committed to the sonnes of Korah for him that excelleth upon Malath Leannoth. O Lord God of my saluation, I cry day and night before thee.
2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Let my prayer enter into thy presence: incline thine eare vnto my cry.
For my soule is filled with euils, and my life draweth neere to the graue. (Sheol h7585)
4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
I am counted among them that go downe vnto the pit, and am as a man without strength:
5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
Free among the dead, like the slaine lying in the graue, whome thou remembrest no more, and they are cut off from thine hand.
6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
Thou hast layde me in the lowest pit, in darkenes, and in the deepe.
7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
Thine indignation lyeth vpon me, and thou hast vexed me with all thy waues. (Selah)
8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
Thou hast put away mine acquaintance farre from me, and made mee to be abhorred of them: I am shut vp, and cannot get foorth.
9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
Mine eye is sorowfull through mine affliction: Lord, I call dayly vpon thee: I stretch out mine hands vnto thee.
10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
Wilt thou shewe a miracle to the dead? or shall the dead rise and prayse thee? (Selah)
11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
Shall thy louing kindenes be declared in the graue? or thy faithfulnes in destruction?
12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
Shall thy wonderous workes be knowen in the darke? and thy righteousnes in the land of obliuion?
13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
But vnto thee haue I cryed, O Lord, and early shall my prayer come before thee.
14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
Lord, why doest thou reiect my soule, and hidest thy face from me?
15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
I am afflicted and at the point of death: from my youth I suffer thy terrours, doubting of my life.
16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Thine indignations goe ouer me, and thy feare hath cut me off.
17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
They came round about me dayly like water, and compassed me together.
18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
My louers and friends hast thou put away from me, and mine acquaintance hid themselues.
