Psalmien 88
1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
A canticle of a psalm for the sons of Core: unto the end, for Maheleth, to answer understanding of Eman the Ezrahite. O Lord, the God of my salvation: I have cried in the day, and in the night before thee.
2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Let my prayer come in before thee: incline thy ear to my petition.
For my soul is filled with evils: and my life hath drawn nigh to hell. (Sheol h7585)
4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
I am counted among them that go down to the pit: I am become as a man without help,
5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
Free among the dead. Like the slain sleeping in the sepulchres, whom thou rememberest no more: and they are cast off from thy hand.
6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
They have laid me in the lower pit: in the dark places, and in the shadow of death.
7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
Thy wrath is strong over me: and all thy waves thou hast brought in upon me.
8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
Thou hast put away my acquaintance far from me: they have set me an abomination to themselves. I was delivered up, and came not forth:
9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
My eyes languished through poverty. All the day I cried to thee, O Lord: I stretched out my hands to thee.
10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
Wilt thou shew wonders to the dead? or shall physicians raise to life, and give praise to thee?
11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
Shall any one in the sepulchre declare thy mercy: and thy truth in destruction?
12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
Shall thy wonders be known in the dark; and thy justice in the land of forgetfulness?
13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
But I, O Lord, have cried to thee: and in the morning my prayer shall prevent thee.
14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
Lord, why castest thou off my prayer: why turnest thou away thy face from me?
15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
I am poor, and in labours from my youth: and being exalted have been humbled and troubled.
16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Thy wrath hath come upon me: and thy terrors have troubled me.
17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
They have come round about me like water all the day: they have compassed me about together.
18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
Friend and neighbour thou hast put far from me: and my acquaintance, because of misery.
