Psalmien 88
1 Psalmi, Koran lasten veisu, edelläveisaajalle, raadollisten heikkoudesta, Hemanin Esrahilaisen oppi. Herra, minun autuuteni Jumala, minä huudan päivällä ja yöllä sinun edessäs,
A Song, a Psalm for the sons of Korah. To the chief Musician. Upon Mahalath Leannoth. An instruction. Of Heman the Ezrahite. Jehovah, God of my salvation, I have cried by day [and] in the night before thee.
2 Anna minun rukoukseni etees tulla: kallista korvas huutoni puoleen.
Let my prayer come before thee; incline thine ear unto my cry.
For my soul is full of troubles, and my life draweth nigh to Sheol. (Sheol h7585)
4 Minä olen arvattu niiden kaltaiseksi, jotka hautaan menevät: minä olen niinkuin se mies, jolla ei yhtään apua ole.
I am reckoned with them that go down into the pit; I am as a man that hath no strength:
5 Minä makaan hyljättynä kuolleiden seassa, niinkuin haavoitetut, jotka haudassa makaavat, joita et sinä enää muista, ja jotka kädestäs eroitetut ovat.
Prostrate among the dead, like the slain that lie in the grave; whom thou rememberest no more, and who are cut off from thy hand.
6 Sinä olet painanut minun alimmaiseen kaivoon, pimeyteen ja syvyyteen.
Thou hast laid me in the lowest pit, in dark places, in the deeps.
7 Sinun hirmuisuutes ahdistaa minua, ja pakottaa minua sinun aalloillas, (Sela)
Thy fury lieth hard upon me, and thou hast afflicted [me] with all thy waves. (Selah)
8 Sinä eroitat kauvas ystäväni minusta: sinä olet minun tehnyt heille kauhistukseksi: minä makaan vangittuna, etten minä voi päästä ulos.
Thou hast put my familiar friends far from me; thou hast made me an abomination unto them: I am shut up, and I cannot come forth.
9 Minun kasvoni ovat surkiat raadollisuuden tähden: Herra, minä avukseni huudan sinua joka päivä: minä hajoitan käteni sinun puolees.
Mine eye consumeth by reason of affliction. Upon thee, Jehovah, have I called every day; I have stretched out my hands unto thee.
10 Teetkös siis ihmeitä kuolleiden seassa? eli nousevatko kuolleet sinua kiittämään? (Sela)
Wilt thou do wonders to the dead? shall the shades arise and praise thee? (Selah)
11 Luetellaanko haudoissa sinun hyvyyttäs? ja totuuttas kadotuksessa?
Shall thy loving-kindness be declared in the grave? thy faithfulness in Destruction?
12 Tunnetaanko sinun ihmees pimiässä? eli vanhurskautes siinä maassa, jossa kaikki unohdetaan?
Shall thy wonders be known in the dark? and thy righteousness in the land of forgetfulness?
13 Mutta minä huudan sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun etees.
But as for me, Jehovah, I cry unto thee, and in the morning my prayer cometh before thee.
14 Miksis, Herra, heität pois sieluni, ja peität kasvos minulta?
Why, O Jehovah, castest thou off my soul? [why] hidest thou thy face from me?
15 Minä olen raadollinen ja väetöin, että minä niin hylätty olen: minä kärsin sinun hirmuisuuttas, että minä lähes epäilen.
I am afflicted and expiring from my youth up; I suffer thy terrors, [and] I am distracted.
16 Sinun vihas tulee minun päälleni: sinun pelkos likistää minua.
Thy fierce anger hath gone over me; thy terrors have brought me to nought:
17 Ne saartavat minua joka päivä niinkuin vesi, ja ynnä minua piirittävät.
They have surrounded me all the day like water; they have compassed me about together.
18 Sinä teet, että minun ystäväni ja lähimmäiseni erkanevat kauvas minusta, ja minun tuttavilleni olen minä pimeydessä.
Lover and associate hast thou put far from me: my familiar friends are darkness.
