Psalmien 86

1 Davidin rukous. Kallista, Herra, korvas ja kuule minua; sillä minä olen raadollinen ja köyhä.

Ei bøn av David. Herre, bøyg ditt øyra, svara meg! for arm og fatig er eg.

2 Kätke minun sieluni; sillä minä olen pyhä. Auta minua, minun Jumalani, palveliaas, joka sinuun luotan.

Tak vare på mi sjæl, for eg er gudleg. Frels din tenar, du min Gud, han som lit på deg!

3 Herra, ole minulle armollinen; sillä minä huudan ylipäivää sinua.

Ver meg nådig, Herre! For til deg ropar eg heile dagen.

4 Ilahuta palvelias sielu; sillä sinun tykös, Herra, minä ylennän sieluni.

Gled din tenars sjæl! For til deg, Herre, lyfter eg mi sjæl.

5 Sillä sinä, Herra, olet hyvä ja armollinen, sangen laupias kaikille, jotka sinua avuksensa huutavat.

For du, Herre, er god og viljug til forlating, og rik på miskunn for alle deim som kallar på deg.

6 Ota korviis, Herra, minun rukoukseni, ja ota vaari minun rukoukseni äänestä.

Herre, vend øyra til mi bøn, og merka på mi bønerøyst!

7 Tuskassani minä sinua rukoilen, ettäs minun kuulisit.

Den dag eg er i naud, ropar eg på deg, for du svarar meg.

8 Herra! ei ole yksikään jumalista sinun kaltaises, ja ei ole kenkään, joka niin tehdä taitaa kuin sinä.

Ingen er som du millom gudarne, Herre, og ingi verk er som dine.

9 Kaikki pakanat, jotka tehnyt olet, pitää tuleman ja kumartaman sinua, Herra, ja sinun nimeäs kunnioittaman,

Alle heidningar som du hev skapt, skal koma og tilbeda for di åsyn, Herre, og dei skal æra ditt namn.

10 Ettäs niin suuri olet, ja teet ihmeitä; ja sinä olet yksinäs Jumala.

For du er stor og gjer undergjerningar, du er Gud og ingen annan.

11 Osoita minulle, Herra, sinun ties, vaeltaakseni sinun totuudessas: kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäs pelkäisin.

Lær meg, Herre, din veg, eg vil ferdast i di sanning; sameina mitt hjarta til å ottast ditt namn!

12 Minä kiitän sinua, Herra minun Jumalani, kaikesta sydämestäni, ja kunnioitan sinun nimeäs ijankaikkisesti.

Eg vil prisa deg, Herre min Gud, av alt mitt hjarta, og eg vil æra namnet ditt æveleg.

13 Sillä sinun hyvyytes on suuri minussa, ja sinä olet pelastanut sieluni syvimmästä helvetistä. (Sheol h7585)

For di miskunn er stor yver meg, og du hev frelst mi sjæl frå den djupe helheimen. (Sheol h7585)

14 Jumala! ylpiät karkaavat minua vastaan, ja julmain joukot väijyvät minun sieluani, ja ei pidä sinua silmäinsä edessä.

Gud, stormodige hev reist seg imot meg, og ein flokk av valdsmenner stend etter livet mitt, og dei hev ikkje deg for auga.

15 Mutta sinä, Herra Jumala, olet armollinen ja laupias, kärsiväinen ja sangen hyvä ja vakaa.

Men du, Herre, er ein miskunnsam og nådig Gud, langmodig og rik på miskunn og truskap.

16 Käännä itses minuun päin, ole minulle armollinen; vahvista palveliaas sinun voimallas, ja auta piikas poikaa.

Vend deg til meg og ver meg nådig, gjev din tenar styrken din, og frels son åt di tenestkvinna!

17 Tee merkki minun kanssani, että minulle hyvin kävis, ja he sen näkisivät, jotka minua vihaavat, ja häpeäisivät, että sinä Herra autat ja lohdutat minua.

Gjer eit teikn med meg til det gode, at dei som hatar meg, må sjå det og skjemmast, av di du, Herre, hev hjelpt meg og trøysta meg.