Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
På Gittith, till att föresjunga, Assaphs. Sjunger Gudi gladeliga, den vår starkhet är; fröjdens Jacobs Gudi.
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Tager Psalmer, och för hit trummor, lusteliga harpor med psaltare.
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
Blåser med basuner i nymånaden, i våra löfhyddohögtid.
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
Ty detta är en sed i Israel, och en Jacobs Guds rätt.
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
Det hafver han till ett vittnesbörd satt i Joseph, då de utur Egypti land drogo, och främmande tungomål hört hade;
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
Och jag deras axlar ifrån bördone friade, och deras händer vid krukorna qvitta vordo.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
Då du åkallade mig i nödene, halp jag dig ut, och bönhörde dig, då tordönen öfverföll dig; och försökte dig vid trätovattnet. (Sela)
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Hör, mitt folk, jag vill betyga ibland dig; Israel, du skall höra mig;
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
Att ibland dig ingen annar Gud är, och du ingen främmande Gud tillbeder.
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
Jag är Herren din Gud, som dig utur Egypti land fört hafver. Låt din mun vidt upp, låt mig uppfylla honom.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
Men mitt folk hörde intet mina röst, och Israel är intet om mig.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
Så hafver jag låtit dem uti deras hjertas sinne, att de måga vandra efter sitt råd.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
Om mitt folk ville mig hörsamt vara, och Israel på minom vägom gå,
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
Så ville jag snart nederlägga deras fiendar, och vända mina hand emot deras motståndare.
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
Och de som Herran hata, skulle fela uppå honom; men deras tid skulle evinnerliga vara,
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
Och jag skulle spisa dem med bästa hvete, och mätta dem med hannog utu hälleberget.
