Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
Al maestro de coro. Por el tono de Hagghittoth (los lagares). De Asaf. Regocijémonos delante de Dios, nuestro Auxiliador; aclamad con júbilo al Dios de Jacob.
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Entonad himnos al son del címbalo, la cítara armoniosa y el salterio.
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
Tocad la trompeta en el novilunio y en el plenilunio, nuestro día de fiesta.
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
Porque esta es ley en Israel, prescripción del Dios de Jacob.
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
Como rito recordatorio, la impuso Él a José, cuando salió (Él) contra la tierra de Egipto. Oyó entonces (este) lenguaje nunca escuchado:
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
“Libré sus hombros de la carga, y sus manos dejaron los cestos.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
En la tribulación me llamaste, y Yo te saqué; te respondí escondido en la nube tempestuosa, te probé en las aguas de Meribá.
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Oye, pueblo mío, quiero amonestarte. ¡Ojalá me escucharas, oh Israel!
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
No haya en ti ningún otro Dios; no te encorves ante un dios ajeno.
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
Soy Yo Yahvé el Dios tuyo, que te saqué de la tierra de Egipto. Abre bien tu boca, y Yo la llenaré.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
Pero mi pueblo no escuchó mi voz, e Israel no me obedeció.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
Por eso los entregué a la dureza de su corazón: a que anduvieran según sus apetitos.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
¡Ah, si mi pueblo me oyera! ¡Si Israel siguiera mis caminos!
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
Cuán pronto humillaría Yo a sus enemigos, y extendería mi mano contra sus adversarios.
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
Los que odian a Dios le rendirían homenaje, y su destino estaría fijado para siempre.
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
Yo le daría a comer la flor del trigo y lo saciaría con miel de la peña.”
