Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
Exultai a Deus, nossa fortaleza: jubilai ao Deus de Jacob.
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Tomai o saltério, e trazei o adufe, a harpa suave e o alaude.
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
Tocai a trombeta na lua nova, no tempo apontado da nossa solenidade.
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
Porque isto era um estatuto para Israel, e uma ordenança do Deus de Jacob.
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
Ordenou-o em José por testemunho, quando saira pela terra do Egito, onde ouvi uma língua que não entendia.
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
Tirei de seus ombros a carga; as suas mãos foram livres das marmitas.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
Clamaste na angústia, e te livrei; respondi-te no lugar oculto dos trovões; provei-te nas águas de Meribah (Selah)
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Ouve-me, povo meu, e eu te atestarei: ah, Israel, se me ouvisses!
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
Não haverá entre ti Deus alheio nem te prostrarás ante um Deus estranho.
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
Eu sou o Senhor teu Deus, que te tirei da terra do Egito: abre bem a tua boca, e t'a encherei.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
Mas o meu povo não quis ouvir a minha voz, e Israel não me quis.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
Pelo que eu os entreguei aos desejos dos seus próprios corações, e andaram nos seus mesmos conselhos.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
Oh! se o meu povo me tivesse ouvido! se Israel andasse nos meus caminhos!
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
Em breve abateria os seus inimigos, e viraria a minha mão contra os seus adversários.
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
Os que aborrecem ao Senhor ter-se-lhe-iam sujeitado, e o seu tempo seria eterno.
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
E o sustentaria com o trigo mais fino, e te fartaria com o mel saído da pedra.
