Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
Til songmeisteren, etter Gittit; av Asaf. Syng med fagnad for Gud, vår styrke! Ropa med gleda for Jakobs Gud!
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Set i med song, og lat trumma høyrast, den væne cither med harpa!
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
Blås i lur ved nymåne, ved fullmåne på vår høgtidsdag!
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
For det er ei lov for Israel, ein rett for Jakobs Gud.
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
Han sette det til eit vitnemål i Josef då han drog ut gjenom Egyptarland. - Eit mål som eg ikkje kjende, høyrde eg:
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
«Eg løyste hans oksl frå byrdi, hans hender vart frie frå berekorgi.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
I trengsla ropa du, og eg fria deg ut, eg svara deg, løynd i toresky, eg prøvde deg ved Meribavatni. (Sela)
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Høyr, mitt folk, so vil eg vitna for deg! Israel, gjev du vilde høyra på meg!
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
Det skal ikkje finnast nokon annan gud hjå deg, og du skal ikkje tilbeda ein framand gud.
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
Eg er Herren, din Gud, som førde deg upp frå Egyptarland, lat munnen vidt upp, at eg kann fylla honom!
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
Men folket mitt høyrde ikkje på mi røyst, og Israel vilde ikkje lyda meg.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
So let eg deim fara med sitt harde hjarta, at dei kunde ganga i sine eigne råder.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
Gjev mitt folk vilde høyra på meg, gjev Israel vilde vandra på mine vegar!
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
Snart skulde eg då bøygja deira fiendar, eg skulde venda mi hand imot deira motstandarar.
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
Dei som hatar Herren, skulde høla honom, og deira tid skulde vara æveleg.
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
Og eg skulde føda honom med den beste kveite, og frå berget skulde eg metta deg med honning.»
