Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
In finem, Pro torcularibus, Psalmus ipsi Asaph. Exultate Deo adiutori nostro: iubilate Deo Iacob.
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Sumite psalmum, et date tympanum: psalterium iucundum cum cithara.
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
Buccinate in Neomenia tuba, in insigni die solemnitatis vestræ:
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
Quia præceptum in Israel est: et iudicium Deo Iacob.
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
Testimonium in Ioseph posuit illud, cum exiret de Terra Ægypti: linguam, quam non noverat, audivit.
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
Divertit ab oneribus dorsum eius: manus eius in cophino servierunt.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
In tribulatione invocasti me, et liberavi te: exaudivi te in abscondito tempestatis: probavi te apud aquam contradictionis.
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Audi populus meus, et contestabor te: Israel si audieris me,
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
non erit in te deus recens, neque adorabis deum alienum.
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
Ego enim sum Dominus Deus tuus, qui eduxi te de terra Ægypti: dilata os tuum, et implebo illud.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
Et non audivit populus meus vocem meam: et Israel non intendit mihi.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
Et dimisi eos secundum desideria cordis eorum, ibunt in adinventionibus suis.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
Si populus meus audisset me: Israel si in viis meis ambulasset:
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
Pro nihilo forsitan inimicos eorum humiliassem: et super tribulantes eos misissem manum meam.
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
Inimici Domini mentiti sunt ei: et erit tempus eorum in sæcula.
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
Et cibavit eos ex adipe frumenti: et de petra, melle saturavit eos.
