Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
To the Overseer. — 'On the Gittith.' By Asaph. Cry aloud to God our strength, Shout to the God of Jacob.
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Lift up a song, and give out a timbrel, A pleasant harp with psaltery.
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
Blow in the month a trumpet, In the new moon, at the day of our festival,
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
For a statute to Israel it [is], An ordinance of the God of Jacob.
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
A testimony on Joseph He hath placed it, In his going forth over the land of Egypt. A lip, I have not known — I hear.
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
From the burden his shoulder I turned aside, His hands from the basket pass over.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
In distress thou hast called and I deliver thee, I answer thee in the secret place of thunder, I try thee by the waters of Meribah. (Selah)
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Hear, O My people, and I testify to thee, O Israel, if thou dost hearken to me:
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
There is not in thee a strange god, And thou bowest not thyself to a strange god.
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
I [am] Jehovah thy God, Who bringeth thee up out of the land of Egypt. Enlarge thy mouth, and I fill it.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
But, My people hearkened not to My voice, And Israel hath not consented to Me.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
And I send them away in the enmity of their heart, They walk in their own counsels.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
O that My people were hearkening to Me, Israel in My ways would walk.
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
As a little thing their enemies I cause to bow, And against their adversaries I turn back My hand,
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
Those hating Jehovah feign obedience to Him, But their time is — to the age.
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
He causeth him to eat of the fat of wheat, And [with] honey from a rock I satisfy thee!
