Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
For the leader. On the gittith. Of Asaph. Sing aloud to God our strength, shout for joy to the God of Jacob.
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Raise a song, sound the timbrel, sweet lyre and harp.
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
On the new moon blow the horn, at the full moon, the day of our festival.
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
For this is a statute for Israel, a ruling of the God of Jacob,
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
a witness he set up in Joseph, when he marched against Egypt’s land, where he heard an unknown voice say:
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
“I removed from your shoulder the burden, and freed your hands from the basket.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
At your call of distress I delivered you, from the thundercloud I answered you. At Meribah’s waters I tested you. (Selah)
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
“Listen, my people, to my warning, O Israel, if you would but listen!
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
There must not be a strange god among you, you must bow to no foreign god.
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
I am the Lord your God who brought you up out of Egypt. Open your mouth, that I fill it.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
“But my people did not listen to my voice, Israel would have none of me.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
So to their own hard hearts I left them, to follow their own devices.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
O that my people would listen, that Israel would walk in my ways.
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
Soon would I humble their enemies, and turn my hand on their foes.
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
Those who hate the Lord would cringe before him in everlasting terror.
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
But you would I feed with the richest wheat, and with honey from the rock to your heart’s desire.”
