Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
Sing aloud to God, our strength! Make a joyful shout to the God of Jacob [Supplanter]!
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Raise a song, and bring here the tambourine, the pleasant lyre with the harp.
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
Blow the shofar ·ram horn· at the New Moon, at the full moon, on our feast day.
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
For it is a statute for Israel [God prevails], an judgement of the God of Jacob [Supplanter].
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
He appointed it in Joseph [May he add] for a testimony, when he went out over the land of Egypt [Abode of slavery], I sh'ma ·heard obeyed· a language that I didn’t know.
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
“I removed his shoulder from the burden. His hands were freed from the basket.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
You called in trouble, and I delivered you. I answered you in the secret place of thunder. I tested you at the waters of Meribah [Quarreling].” (Selah) ·contemplation with musical interlude·.
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
“Sh'ma ·Hear obey·, my people, and I will testify to you, Israel [God prevails], if you would listen to me!
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
There shall be no strange deity in you, neither shall you hawa ·bow low, prostrate· to worship any foreign deity.
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
I am Adonai, your God, who brought you up out of the land of Egypt [Abode of slavery]. Open your mouth wide, and I will fill it.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
But my people didn’t sh'ma ·hear obey· my voice. Israel [God prevails] desired none of me.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
So I let them go after the stubbornness of their hearts, that they might walk in their own counsels.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
Oh that my people would sh'ma ·hear obey· me, that Israel [God prevails] would walk in my ways!
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
I would soon subdue their enemies, and turn my hand against their adversaries.
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
The haters of Adonai would cringe before him, and their punishment would last forever.
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
But he would have also fed them with the finest of the wheat. I will satisfy you with honey out of the rock.”
