Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
“For the leader of the music. On the Gittith. A psalm of Asaph.” Sing joyfully to God, our strength! Shout with gladness to the God of Jacob!
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Raise a song, and strike the timbrel, The sweet-sounding harp, and the psaltery!
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
Blow the trumpet at the new moon; At the full moon, also, on our festal day!
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
For this is a statute for Israel, A law of the God of Jacob;
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
He appointed it as a memorial in Joseph, When he went out of the land of Egypt, Where he heard a language which he knew not.
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
“I relieved [[said he]] thy shoulders from their burden; Thy hands were removed from the hod.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
Thou didst call in trouble, and I delivered thee; In the secret place of thunder I answered thee; I proved thee at the waters of Meribah. (Pause)
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Hear, O my people! and I will admonish thee! O Israel! that thou wouldst hearken to me!
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
Let there be no strange god within thee, Nor worship thou any foreign god!
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
I Jehovah am thy God, Who brought thee out of the land of Egypt: Open wide thy mouth, and I will fill it!
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
But my people would not listen to my voice, And Israel would not hearken to me.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
So I gave them up to the obstinacy of their hearts, And they walked according to their own devices.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
“O that my people had hearkened to me! That Israel had walked in my ways!
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
Soon would I have brought low their enemies, And turned my hand against their adversaries.
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
The haters of Jehovah should have become suppliants to them, And their prosperity should have endured for ever.
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
With the finest of the wheat I would have fed them, And with honey out of the rock would I have satisfied them.”
