Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
TO THE OVERSEER. ON THE GITTITH. BY ASAPH. Cry aloud to God our strength, Shout to the God of Jacob.
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Lift up a song, and give out a timbrel, A pleasant harp with stringed instrument.
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
Blow a horn in the month, In the new moon, at the day of our festival,
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
For it [is] a statute to Israel, An ordinance of the God of Jacob.
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
He has placed it—a testimony on Joseph, In his going forth over the land of Egypt. A lip, I have not known—I hear.
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
I turned aside his shoulder from the burden, His hands pass over from the basket.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
In distress you have called and I deliver you, I answer you in the secret place of thunder, I try you by the waters of Meribah. (Selah)
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Hear, O My people, and I testify to you, O Israel, if you listen to me:
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
There is not in you a strange god, And you do not bow yourself to a strange god.
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
I [am] your God YHWH, Who brings you up out of the land of Egypt. Enlarge your mouth, and I fill it.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
But My people did not listen to My voice, And Israel has not consented to Me.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
And I send them away in the enmity of their heart, They walk in their own counsels.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
O that My people were listening to Me, Israel would walk in My ways.
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
As a little thing I cause their enemies to bow, And I turn back My hand against their adversaries,
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
Those hating YHWH should have feigned [obedience] to Him, And their time would last for all time.
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
He causes him to eat of the fat of wheat, And I satisfy you [with] honey from a rock!
