Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
Unto the end. For the wine and oil presses. A Psalm of Asaph himself. Exult before God our helper. Sing joyfully to the God of Jacob.
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Take up a psalm, and bring forth the timbrel: a pleasing Psalter with stringed instruments.
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
Sound the trumpet at the new moon, on the noteworthy day of your solemnity,
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
for it is a precept in Israel and a judgment for the God of Jacob.
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
He set it as a testimony with Joseph, when he went out of the land of Egypt. He heard a tongue that he did not know.
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
He turned the burdens away from his back. His hands had been a slave to baskets.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
You called upon me in tribulation, and I freed you. I heard you within the hidden tempest. I tested you with waters of contradiction.
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
My people, listen and I will call you to testify. If, O Israel, you will pay heed to me,
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
then there will be no new god among you, nor will you adore a foreign god.
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
For I am the Lord your God, who led you out of the land of Egypt. Widen your mouth, and I will fill it.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
But my people did not hear my voice, and Israel was not attentive to me.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
And so, I sent them away, according to the desires of their heart. They will go forth according to their own inventions.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
If my people had heard me, if Israel had walked in my ways,
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
I would have humbled their enemies, as if it were nothing, and I would have sent my hand upon those who troubled them.
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
The enemies of the Lord have lied to him, and their time will come, in every age.
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
And he fed them from the fat of the grain, and he saturated them with honey from the rock.
