Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
Sing aloud to God our strength. Make a joyful noise to the God of Jacob.
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Raise a song, and bring here the timbrel, the pleasant harp with the psaltery.
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
Blow the trumpet at the new moon, at the full moon, on our feast-day.
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
For it is a statute for Israel, an ordinance of the God of Jacob.
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
He appointed it in Joseph for a testimony when he went out over the land of Egypt, where I heard a language that I knew not.
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
I removed his shoulder from the burden. His hands were freed from the basket.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
Thou called in trouble, and I delivered thee. I answered thee in the secret place of thunder. I proved thee at the waters of Meribah. (Selah)
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
Hear, O my people, and I will testify to thee, O Israel, if thou would hearken to me!
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
There shall no strange god be in thee, nor shall thou worship any foreign god.
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
I am Jehovah thy God who brought thee up out of the land of Egypt. Open thy mouth wide, and I will fill it.
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
But my people hearkened not to my voice, and Israel would none of me.
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
So I let them go after the stubbornness of their heart, that they might walk in their own counsels.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
O that my people would hearken to me, that Israel would walk in my ways!
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
I would soon subdue their enemies, and turn my hand against their adversaries.
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
(The haters of Jehovah feign obedience to him, but their time is forever.)
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
He would feed them also with the finest of the wheat. And I would satisfy thee with honey out of the rock.
