Psalmien 81
1 Gittitin päällä, edelläveisaajalle, Asaphin (Psalmi.) Veisatkaat iloisesti Jumalalle, joka on meidän väkevyytemme: ihastukaat Jakobin Jumalalle.
Til Sangmesteren. Al-haggittit. Af Asaf.
2 Ottakaat psalmit ja tuokaat kanteleet, iloiset harput ja psaltari.
Jubler for Gud, vor Styrke, raab af fryd for Jakobs Gud,
3 Soittakaat pasunilla uudessa kuussa, meidän lehtimajamme juhlapäivänä.
istem Lovsang, lad Pauken lyde, den liflige Citer og Harpen;
4 Sillä se on tapa Israelissa, ja Jakobin Jumalan oikeus.
stød i Hornet paa Nymaanedagen, ved Fuldmaaneskin paa vor Højtidsdag!
5 Sen hän pani Josephissa todistukseksi, koska he Egyptin maalta läksivät, ja oudon kielen kuulleet olivat.
Thi det er Lov i Israel, et Bud fra Jakobs Gud;
6 Minä olen heidän olkansa kuormasta vapahtanut; ja heidän kätensä pääsivät tiiliä tekemästä.
han gjorde det til en Vedtægt i Josef, da han drog ud fra Ægypten, hvor han hørte et Sprog, han ikke kendte.
7 Koska sinä tuskassas minua avukses huusit, niin minä autin sinua: minä kuulin sinua, koska tuulispää tuli sinun päälles, ja koettelin sinua riitaveden tykönä, (Sela)
»Jeg fried hans Skulder for Byrden, hans Hænder slap fri for Kurven.
8 Kuule, minun kansani, minä todistan sinun seassas: Israel, jospa sinä minua kuulisit!
I Nøden raabte du, og jeg frelste dig, jeg svarede dig i Tordenens Skjul, jeg prøvede dig ved Meribas Vande. (Sela)
9 Ei pidä sinun seassas muukalainen jumala oleman, ja ei pidä sinun vierasta jumalaa kumartaman.
Hør, mit Folk, jeg vil vidne for dig, Israel, ak, om du hørte mig!
10 Minä olen Herra sinun Jumalas, joka sinun vein ulos Egyptin maalta: levitä suus, niin minä sen täytän.
En fremmed Gud maa ej findes hos dig, tilbed ikke andres Gud!
11 Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, ja Israel ei totellut minua.
Jeg, HERREN, jeg er din Gud, som førte dig op fra Ægypten; luk din Mund vidt op, og jeg vil fylde den!
12 Niin minä laskin heitä sydämensä pahuuteen, vaeltamaan neuvonsa jälkeen.
Men mit Folk vilde ikke høre min Røst, Israel lød mig ikke.
13 Jos minun kansani kuulis minua, ja Israel minun teissäni kävis,
Da lod jeg dem fare i deres Stivsind, de vandrede efter deres egne Raad.
14 Niin minä pian heidän vihollisensa painaisin alas, ja käteni kääntäisin heidän vihollistensa päälle,
Ak, vilde mit Folk dog høre mig, Israel gaa mine Veje!
15 Ja Herran viholliset hukkaan tulisivat; mutta heidän aikansa olisi ijankaikkisesti pysyvä,
Da kued jeg snart deres Fjender, vendte min Haand mod deres Uvenner!
16 Ja minä ruokkisin heitä parhailla nisuilla, ja ravitsisin heitä hunajalla kalliosta.
Deres Avindsmænd skulde falde og gaa til Grunde for evigt; jeg nærede dig med Hvedens Fedme, mættede dig med Honning fra Klippen!«
