Psalmien 78

1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Escucha, oh mi pueblo, a mi ley; deja que tus oídos se inclinen a las palabras de mi boca.

2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Abriendo mi boca voy a dar una historia, incluso los dichos oscuros de los viejos tiempos;

3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Que han venido a nuestro oído y a nuestro conocimiento, tal como nos fueron dados por nuestros padres.

4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

No los mantendremos en secreto de nuestros hijos; aclararemos a la generación venidera las alabanzas del Señor y su fortaleza, y las grandes obras de asombro que ha hecho.

5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Puso un testigo en Jacob, e hizo una ley en Israel; que él dio a nuestros padres para que pudieran darles conocimiento de ellos a sus hijos;

6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Para que la generación venidera pueda tener conocimiento de ellos, incluso de los hijos del futuro, que les den a conocer a sus hijos;

7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Para que pongan su esperanza en Dios, y no dejen que las obras de Dios se salgan de sus mentes, sino que guarden sus leyes;

8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

y no sean como sus padres, una generación dura e incontrolada; una generación cuyo corazón era duro, cuyo espíritu no era fiel a Dios.

9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Los hijos de Efraín, armados con arcos, volvieron las espaldas en el día de la pelea.

10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

No fueron gobernados por la palabra de Dios, y no quisieron ir en el camino de su ley;

11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Dejaron sus obras fuera de su memoria, y las maravillas que les había hecho ver.

12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Hizo grandes obras delante de sus padres, en la tierra de Egipto, en los campos de Zoán.

13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

El mar fue cortado en dos para que pudieran pasar; las aguas se juntaron de lado a lado.

14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Durante el día los guiaba en la nube, y durante toda la noche con una luz de fuego.

15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Las rocas del desierto fueron quebradas por su poder, y él les dio a beber como de las aguas profundas.

16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Hizo salir arroyos de la peña; y las aguas descender como ríos.

17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Y siguieron pecando contra él aún más, apartándose del Altísimo en el desierto;

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Probando a Dios en sus corazones, pidiendo carne por su deseo.

19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Dijeron palabras crueles contra Dios, diciendo: ¿Puede Dios preparar una mesa en el desierto?

20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Mira, la roca fue cortada por su poder, por lo que el agua salió corriendo, y arroyos desbordantes; ¿él puede darnos pan? ¿es capaz de obtener carne para su gente?

21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Así que estas cosas vinieron a oídos del Señor, y él se enojó; y se encendió un fuego contra Jacob, y vino la ira contra Israel;

22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Porque no tenían fe en Dios, ni esperanza en su salvación.

23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Y dio órdenes a las nubes en lo alto, y las puertas del cielo estaban abiertas;

24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Y envió como lluvia de maná, y les dio el grano del cielo.

25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

El hombre tomó parte en el alimento de los ángeles; les envió carne en toda su medida.

26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Envió un viento del este del cielo, impulsando el viento del sur con su poder.

27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Envió carne sobre ellos como el polvo, y aves emplumadas como la arena del mar,

28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Y él dejó que baje a su lugar de descanso, alrededor de sus tiendas.

29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Así que tenían comida y estaban llenos; porque él les dio su deseo;

30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Pero no se apartaron de sus deseos; y mientras la comida todavía estaba en sus bocas,

31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Vino sobre ellos la ira de Dios, y mató a los más robustos, y acabó con los jóvenes de Israel.

32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Por todo esto siguieron pecando aún más, y no tuvieron fe en sus grandes maravillas.

33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Así que sus días fueron desperdiciados como un aliento, y sus años en problemas.

34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Cuando les mandó la muerte, lo buscaron; entonces se volvían a él buscándolo con cuidado;

35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Entonces se acordaban que Dios era su Roca, y el Dios Altísimo su salvador.

36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Pero sus labios y lengua le eran falsos;

37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Y sus corazones no estaban bien con él, y no guardaron su pacto con él.

38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Pero él, lleno de piedad, tiene perdón por el pecado, y no pone fin al hombre: frecuentemente retracta su ira, y no se enoja violentamente.

39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Así que tuvo en cuenta que ellos eran solo carne; un aliento que se va rápidamente, y no volverá.

40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

¡Con qué frecuencia iban contra él en el desierto. y le daban motivo de aflicción en el desierto!

41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Otra vez pusieron a Dios a prueba, y le dieron dolor al Santo de Israel.

42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

No tuvieron en cuenta el trabajo de su mano, ni el día en que los quitó del poder de sus enemigos;

43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

cómo hizo sus señales en Egipto, y sus maravillas en el campo de Zoán;

44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

De modo que sus ríos se convirtieron en sangre, y no pudieron beber de sus arroyos.

45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Envió diferentes tipos de moscas entre ellos, envenenando su carne; y ranas para su destrucción.

46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

El dio el aumento de sus campos a los gusanos, los frutos de su industria a los saltamontes.

47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Envió hielo para la destrucción de sus vides; sus árboles fueron dañados por el frío glacial.

48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Hielo fue llovido sobre su ganado; tormentas eléctricas enviaron destrucción entre las bandadas.

49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Envió sobre ellos el ardor de su ira, su amargo disgusto, y liberó ángeles malvados entre ellos.

50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Dejó que su ira se saliera con la suya; él no retuvo su alma de la muerte, sino que dio su vida a la enfermedad.

51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

Él dio a la destrucción a todos los primeros hijos de Egipto; los primeros frutos de su fuerza en las tiendas de Cam;

52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Pero él tomó a su pueblo como ovejas, y los guió en la tierra desolada como un rebaño.

53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Los llevó a salvo para que no tuvieran miedo; pero sus enemigos estaban cubiertos por el mar.

54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Y él fue su guía a su tierra santa, hasta el monte que su diestra había hecho suyo;

55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Expulsando naciones delante de ellos, marcando la línea de su herencia, y dando a las personas de Israel sus tiendas para un lugar de descanso.

56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Pero ellos se amargaron contra el Dios Altísimo, lo probaron y no guardaron sus leyes;

57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Sus corazones se volvieron atrás y falsos como sus padres; fueron convertidos a un lado como un arco retorcido.

58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Le enojaron con sus altares paganos; adorando ídolos, lo provocaron a celos.

59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Cuando esto llegó a oídos de Dios, se enojó mucho y abandonó a Israel por completo;

60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Y se fué del lugar santo en Silo, la tienda que había puesto entre los hombres;

61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Y permitió que sus enemigos capturaran él símbolo de su poder y gloria.

62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Él entregó a su pueblo a la espada, y se enojó con su pueblo.

63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Sus jóvenes fueron quemados en el fuego; y sus vírgenes no fueron alabadas en la canción de la novia.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Sus sacerdotes fueron muertos a espada, y sus viudas no lloraron por ellos.

65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Entonces el Señor era como el que se despierta del sueño, y como un hombre fuerte que clama por el vino.

66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Sus enemigos fueron rechazados por sus golpes y avergonzados para siempre.

67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Y puso la tienda de José a un lado, y no tomó la tribu de Efraín;

68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Pero él tomó la tribu de Judá para sí, y el monte de Sión, en el cual tuvo placer.

69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

E hizo su lugar santo como el alto cielo, como la tierra que él fija para siempre.

70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Tomó a David para que fuera su siervo, y lo llevó del lugar de las ovejas;

71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

De cuidar las ovejas que daban leche, lo llevó a dar de comer a Jacob su pueblo, y a Israel su heredad.

72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Y David cuido del pueblo de Dios. Los cuido y dirigió con mano hábil y corazón sincero.