Psalmien 78

1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Escucha, pueblo mío, mi instrucción. Inclina tus oídos a las palabras de mi boca.

2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Abriré mi boca en proverbio. Declararé dichos de antaño de difícil comprensión,

3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Los cuales oímos y conocimos. Nos los relataron nuestros antepasados.

4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

No los encubriremos a sus hijos. Contaremos a la generación venidera las alabanzas de Yavé, Y su poder y las maravillosas obras que hizo.

5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Él estableció testimonio en Jacob, Y estableció Ley en Israel, La cual mandó a nuestros antepasados Que la enseñaran a sus hijos,

6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

A fin de que la generación venidera [la] supiera, Los hijos que iban a nacer, Con el fin de que se levantaran y la dijeran a sus hijos,

7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Para que en ʼElohim depositen su confianza, Y no olviden las obras de ʼEL, Sino que guarden sus Mandamientos,

8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Y no sean como sus antepasados, Generación terca y rebelde, Generación que no preparó su corazón, Y su espíritu no fue fiel a ʼEL.

9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Los hijos de Efraín, arqueros equipados, Dieron la espalda en el día de la batalla.

10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

No guardaron el Pacto de ʼElohim Y rehusaron andar en su Ley.

11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Olvidaron sus obras. Él hizo maravillas ante sus antepasados en la tierra de Egipto.

12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Delante de sus antepasados realizó maravillas en la tierra de Egipto. En el campo de Zoán

13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Dividió el mar y los pasó. Detuvo las aguas como en una pila.

14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

De día los guiaba con nube, Con resplandor de fuego toda la noche.

15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Hendió las peñas del desierto Y les dio a beber raudales sin medida.

16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Sacó arroyos de la peña Y las aguas corrieron como ríos.

17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Pero ellos aún continuaron pecando contra Él. Se rebelaron contra ʼElyón en el desierto

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Y en sus corazones tentaron a ʼEL. Pidieron comida según su deseo.

19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Hablaron contra ʼElohim: ¿Puede ʼEL preparar una mesa en el desierto?

20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Sí, Él golpeó la roca Y brotaron aguas y se desbordaron torrentes. ¿Puede Él dar también pan? ¿Proveerá carne para su pueblo?

21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Por tanto, oyó Yavé y se indignó. Un fuego se encendió contra Jacob, Y una ira subió contra Israel,

22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Por cuanto no creyeron en ʼElohim, Ni confiaron en su salvación.

23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Sin embargo, mandó a las nubes desde arriba, Y abrió las puertas del cielo.

24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Hizo llover sobre ellos maná para comer Y les dio alimento del cielo.

25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Pan de ángeles comió el hombre. Les envió comida en abundancia.

26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Sopló en el cielo el viento del este Y con su poder atrajo el viento del sur.

27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Esparció sobre ellos carne como polvo, Criaturas aladas como la arena de los mares.

28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Las soltó en medio del campamento alrededor de sus tiendas.

29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Comieron y se hartaron, Y les cumplió su deseo.

30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Antes que ellos saciaran su apetito, Cuando la comida estaba en sus bocas,

31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Surgió contra ellos la ira divina Que mató a algunos de los fornidos de ellos Y sometió a los jóvenes escogidos de Israel.

32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

A pesar de eso, siguieron en pecado Y no dieron crédito a sus maravillas.

33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Por tanto consumió sus días en vanidad, Y sus años en temor.

34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Cuando los hería de muerte, Lo buscaban. Se arrepentían y con diligencia lo buscaban.

35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Se acordaban que ʼElohim era su Roca, Y ʼEL, ʼElyón, su Redentor.

36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Lo lisonjeaban con su boca Y le mentían con su lengua.

37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Pues sus corazones no eran firmes hacia Él, Ni eran fieles a su Pacto.

38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Pero Él por misericordia perdonó su iniquidad Y no los destruyó. Con frecuencia contuvo su ira Y no despertó todo su enojo.

39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Recordó que no eran sino carne, Un soplo que pasa y no regresa.

40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

¡Cuán a menudo se rebelaron contra Él en el desierto Y lo contristaron en terreno no habitado!

41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Vez tras vez tentaron a ʼEL. Irritaron al Santo de Israel.

42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

No se acordaron de su poder, Del día cuando los redimió del adversario:

43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Cuando realizó en Egipto sus señales, Y sus maravillas en la tierra de Zoán.

44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Cuando convirtió sus ríos en sangre, Y ellos no pudieron beber de sus manantiales.

45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Cuando envió entre ellos enjambres de moscas que los devoraban Y ranas que los destruían.

46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Cuando entregó a los saltamontes sus cosechas Y el fruto de su trabajo a la langosta.

47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Él destruyó sus viñas con granizo Y sus sicómoros con escarcha.

48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Él entregó al granizo sus vacadas Y a los rayos sus ganados.

49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Envió sobre ellos su ardiente ira, Enojo, indignación y angustia, Una banda de mensajeros destructores.

50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Él dispuso un camino para su ira Y no libró sus vidas de la muerte. Entregó sus vidas a la pestilencia

51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

E hirió a todos los primogénitos de Egipto, Las primicias de su virilidad en las tiendas de Cam.

52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Pero dirigió a su pueblo como ovejas, Y como rebaño los guió por el desierto.

53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Los condujo con seguridad para que no temieran, Pero el mar cubrió a sus enemigos.

54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Los llevó hasta la frontera de su Tierra Santa, Al país montañoso que adquirió su mano derecha.

55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Echó a las naciones de delante de ellos. Con medida [les] repartió las tierras de ellos en heredad, E hizo que las tribus de Israel vivieran en sus tiendas.

56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Pero ellos tentaron y provocaron a ʼElyón ʼElohim Y no guardaron sus Testimonios.

57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Regresaron y actuaron deslealmente como sus antepasados. Tal como sus antepasados, fueron desleales. Se desviaron como arco torcido.

58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Lo provocaron con sus lugares altos Y despertaron su celo con sus imágenes de talla.

59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Cuando ʼElohim oyó, se indignó Y aborreció a Israel en gran manera.

60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Por lo cual abandonó el Tabernáculo de Silo, El Tabernáculo que estableció entre los hombres.

61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Entregó su poder a la cautividad Y su resplandor en mano del adversario.

62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Entregó también su pueblo a la espada Y se indignó contra su heredad.

63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

El fuego devoró a sus jóvenes, Y sus doncellas no tuvieron cantos nupciales.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Sus sacerdotes cayeron a espada, Y sus viudas no hicieron lamentación.

65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Pero entonces, como el que duerme, Como un valiente que se recupera del vino Despertó ʼAdonay

66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

E hirió a sus adversarios por detrás. Puso sobre ellos afrenta perpetua.

67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Desechó la tienda de José Y no eligió a la tribu de Efraín,

68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Sino escogió a la tribu de Judá Y la Montaña de Sion, que Él amó.

69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Construyó en las alturas su Santuario Como la tierra que fundó para siempre.

70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

También escogió a David, su esclavo, Y lo tomó de los rebaños.

71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Lo trajo de detrás de las ovejas que tenían crías Para que apacentara a Jacob su pueblo Y a Israel su heredad.

72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Los pastoreó según la integridad de su corazón, Y los guió con la destreza de sus manos.