Psalmien 78

1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Pesem ukovita Asafova. Poslušaj, ljudstvo moje, nauk moj; nagnite uho svoje govoru mojih ust.

2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

V priliki odprem usta svoja; od sebe dam skrivnosti časov nekdanjih,

3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Kar smo slišali in znali, ko so nam pravili pradedje naši.

4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Prikrivali ne bodemo njih otrokom, naslednjemu rodu, da oznanjajo hvalo Gospodovo in moč njegovo, in čudovita dela njegova, katera je storil.

5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Ker ustanovil je pričanje v Jakobu in postavil zakon v Izraelu, ko je zapovedal pradedom našim, oznanjati svojim otrokom.

6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Da vedó, naslednji rod, otroci prihodnji, in vstanejo ter oznanjajo otrokom svojim.

7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Upanje svoje naj stavijo v Boga, in ne pozabijo naj dejanj Boga mogočnega, temuč hranijo naj zapovedi njegove.

8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

In ne bodejo naj kakor njih pradedje, rod trdovraten in uporen; rod, kateri ni popravil srca svojega, in katerega duh ni bil stanoviten proti Bogu mogočnemu,

9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Kakor nasledniki Efrajmovi, kateri oboroženi streljajo z lokom in hrbte obračajo ob času bitve.

10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Ohranili niso zaveze Božje, in branili so se hoditi po zakonu njegovem,

11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Pozabivši dejanj njegovih, in čudovitih del njegovih, katera jim je bil pokazal.

12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Pred pradedi njihovimi je delal čuda, v deželi Egiptovski, na polji Taniškem.

13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Razklal je bil morje, da jih je prepeljal čez, in postavil je vode, kakor kùp.

14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

In spremljal jih je z oblakom podnevi, in vso noč sè svetlim ognjem.

15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Razklal je bil skale v puščavi, da bi pijačo pripravil v valovih preobilo.

16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Valove je izpeljal iz skale, in vode dol spuščal kakor reke.

17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Vendar so dalje grešili še zoper njega, in dražili Najvišjega v sami suhi deželi.

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

In izkušajoč Boga mogočnega v srci svojem, térjali so jedi po svojega srca želji.

19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

In grdo govoreč zoper Boga, rekli so: "Ali bi mogel Bog mogočni napraviti mizo v tej puščavi?

20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Glej, tako je udaril skalo, da so tekle vode, in potoki so se udrli, ali bi mogel dati tudi živeža? ali bi pripravil mesa svojemu ljudstvu?"

21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Zato je Gospod slišal in se razjaril; in ogenj se je bil vnel zoper Jakoba, in jeza je tudi gorela zoper Izraela.

22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Ker niso verovali v Boga, in niso zaupali v blaginjo njegovo.

23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Dasi je bil zapovedal gornjim oblakom zgoraj in odprl vrata nebeška,

24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

In dežil nad nje máno za jed in dajal žito nebeško;

25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Kruh najmočnejših je jedel vsak; popotnico jim je pošiljal do sitega.

26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Zagnal je sever na nebesih, in z močjo svojo pripeljal jug.

27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Ko je dežil nad nje meso kakor prah, in kakor morski pések tiče krilate;

28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Metal jih je med šatore, okolo prebivališč svojih.

29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

In jedli so in bili so nasiteni močno, in česar so poželeli, prinesel jim je.

30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Še niso bili iznebili se poželenja svojega, še je bila jed njih v njihovih ustih;

31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Ko je jeza Božja goreča proti njim morila med najmočnejimi iz med njih in pokončavala mladeniče Izraelske.

32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Po vsem tem so še grešili in niso verovali zavoljo čudovitih dél njegovih.

33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Zatorej je pogubljal v ničemurnosti njih dní, in njih leta v strahu.

34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Ko jih je pobijal, ako so popraševali po njem in izpreobrnivši se zjutraj iskali Boga mogočnega,

35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Spomnivši se, da je bil Bog njih skala in Bog mogočni najvišji njih rešnik;

36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Če tudi so ga hoteli varati z usti svojimi, in so z jezikom svojim lagali se njemu,

37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

In srce njihovo ni bilo obrneno proti njemu, in niso bili stanovitni v zavezi njegovi:

38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Vendar je on usmiljen opíral krivico, tako da jih ni pogubil; in odvračal je svoj srd obilo, in ní vnemal vse jeze svoje,

39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Spomnivši se, da so meso, veter, ki gre in se ne vrne.

40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Kolikokrat so ga razdražili v puščavi; žalili so ga v samoti!

41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Ki so hitro izkušali Boga mogočnega, in žalili Svetega Izraelovega.

42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Ne spomnivši se roke njegove, dné, ko jih je bil otél sovražnika.

43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Ko je v Egiptu delal znamenja svoja, in čuda svoja na polji Taniškem.

44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Ko je v kri izpremenil njih potoke, in reke njih, da bi ne mogli piti.

45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Izpustil je nad njé živali krdelo, da bi jih pokončalo, in žabe, da jih uničijo.

46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

In dal je njih sad murnu in kobilici njih delo.

47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Pobil je s točo njih trte in smokve njih z ognjem, ki je pokončal vse, kamor je prišel.

48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Dal je tudi isti toči njih živali, in njih čede žarjavici ognjeni.

49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Izpustil je nad nje jeze svoje žar, srd in nevoljo in stisko, pošiljajoč oznanovalce nesreče.

50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Pretehtal je k jezi svoji pot, smrti ni ubranil njih življenja; in živali njih izročil je kugi.

51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

In udaril je vse prvorojeno v Egiptu; prvino moči v šatorih Kamovih.

52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

In prepeljal je kakor ovce ljudstvo svoje, in vodil jih je kakor čede po puščavi.

53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

In peljal jih je varno tako, da se niso bali, potem ko je bilo morje pokrilo njih sovražnike.

54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Pripeljal jih je do meje svetosti svoje, gore té, katero je pridobila desnica njegova.

55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Izgnal je izpred njih obličja narode in storil, da so pripali vrvi posesti in prebivali so v njih šatorih Izraelovi rodovi.

56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Vendar so izkušali in razdražili Boga najvišjega, in pričanj njegovih niso se držali.

57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Temuč obrnili so se ter ravnali izdajalsko, kakor njih pradedje; obrnili so se kakor lok goljufen,

58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Ker dražili so ga z višinami svojimi in svojimi maliki, do ljubosumnosti so ga razvneli.

59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Slišal je Bog in se razsrdil, in zavrgel je silno Izraela.

60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Tako, da je zapustivši prebivališče v Silu, šator, katerega je bil postavil med ljudmi,

61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Dal v sužnjost svojo moč, in slavo svojo sovražniku v pest.

62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

In izročil je meču ljudstvo svoje, ker se je bil razsrdil zoper posestvo svoje.

63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Ogenj je pokončal mladeniče njegove, in device njegove niso se hvalile.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Duhovniki njegovi padli so pod mečem, in vdove njegove niso jokale.

65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Potem se je zbudil Gospod, kakor da bi bil spal, kakor korenjak, pojoč po vinu.

66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

In udaril je sovražnike svoje nazaj; sramoto večno jim je naložil.

67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Slednjič je zavrgel šator Jožefov in rodú Efrajmovega ni izvolil.

68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Izvolil pa je rod Judov, goro Sijonsko, da bi jo ljubil.

69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Zidal je enako najvišjim gradovom svetišče svoje, namreč v deželi, katero je utrdil.

70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

In izvolil je Davida hlapca svojega, in vzel ga iz ograje čede,

71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Peljal ga je od doječih, da bi pasel Jakoba, ljudstvo svoje in Izraela, posestvo svoje,

72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Kateri jih je pasel po poštenosti srca svojega, in vodil jih je z najvišjo razumnostjo svojih rok.