Psalmien 78

1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Pazljivo prisluhni, oh moje ljudstvo, k moji postavi, nagni svoja ušesa k besedam iz mojih ust.

2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Svoja usta bom odprl v prispodobi, izrekel bom temne govore od davnine,

3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

ki smo jih slišali in poznali in so nam jih naši očetje povedali.

4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Ne bomo jih skrili pred njihovimi otroki, prikazujoč prihajajočemu rodu Gospodove hvalnice in njegovo moč ter njegova čudovita dela, ki jih je storil.

5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Kajti osnoval je pričevanje v Jakobu in določil postavo v Izraelu, ki jo je zapovedal našim očetom, da bi jo lahko naredili znano svojim otrokom,

6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

da bi jih prihajajoči rod lahko spoznal, celó otroci, ki naj bi bili rojeni, ki naj bi vstali in jih oznanili svojim otrokom,

7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

da bi svoje upanje lahko usmerili v Boga in ne bi pozabili Božjih del, temveč bi se držali njegovih zapovedi

8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

in bi ne bili kakor njihovi očetje, trmoglav in uporen rod, rod, ki svojega srca ni pravilno postavil in čigar duh z Bogom ni bil neomajen.

9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Efrájimovi otroci, ki so bili oboroženi in nosili loke, so se na dan bitke obrnili nazaj.

10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Niso ohranjali Božje zaveze in odklanjali so se ravnati po njegovi postavi

11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

in pozabili so njegova dela in njegove čudeže, ki jim jih je pokazal.

12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Čudovite stvari je storil v očeh njihovih očetov v egiptovski deželi, na polju Coana.

13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Razdelil je morje, jih pripravil, da so prešli skozenj in storil je, da so vode stale kakor kup.

14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Tudi podnevi jih je vodil z oblakom in vso noč z ognjeno svetlobo.

15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Razklal je skale v divjini in jim dal piti kakor iz velikih globin.

16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Tudi vodne tokove je privedel iz skale in storil, da so vode tekle kakor reke.

17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

V divjini pa so še bolj grešili zoper njega z izzivanjem Najvišjega.

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

V svojem srcu so skušali Boga z zahtevanjem jedi za svoje poželenje.

19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Da, govorili so zoper Boga; rekli so: »Ali Bog lahko oskrbi mizo v divjini?«

20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Glej, udaril je skalo, da so pridrle vode in vodotoki so preplavili, ali lahko da tudi kruh? Ali za svoje ljudstvo lahko priskrbi meso?

21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Torej Gospod je to slišal in je bil ogorčen, tako je bil zoper Jakoba vžgan ogenj in tudi jeza je prišla zoper Izrael,

22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

ker niso verovali v Boga in niso zaupali v njegovo rešitev duš,

23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

čeprav je zapovedal oblakom od zgoraj in odprl vrata nebes

24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

in je nanje deževal mano za jed ter jim dajal od nebeškega žita.

25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Človek je jedel hrano angelov. Poslal jim je mesa do sitosti.

26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Vzhodniku je velel, da zapiha na nebu in s svojo močjo je privedel južni veter.

27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Prav tako je nanje deževal meso kakor prah in operjeno perjad podobno kakor morski pesek.

28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Dopustil jim je pasti v sredo njihovega tabora, okoli njihovih prebivališč.

29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Tako so jedli in bili popolnoma nasičeni, kajti izročil jim je njihovo lastno željo;

30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

niso bili odvrnjeni od svoje želje. Vendar ko je bila njihova jed še v njihovih ustih,

31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

je nadnje prišel Božji bes in pokončal najdebelejše izmed njih in z udarcem zrušil izbrane Izraelove ljudi.

32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Kajti vsi ti so še vedno grešili in niso verovali zaradi njegovih čudovitih del.

33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Zato je njihove dneve použil v ničevosti in njihova leta v muki.

34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Ko jih je ubijal, potem so ga iskali in vrnili so se ter zgodaj poizvedovali za Bogom.

35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Spomnili so se, da je bil Bog njihova skala in vzvišeni Bog njihov odkupitelj.

36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Kljub temu so se mu prilizovali s svojimi usti in mu lagali s svojimi jeziki.

37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Kajti njihovo srce ni bilo popolnoma z njim niti niso bili neomajni v njegovi zavezi.

38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Toda on, ki je poln sočutja, je odpustil njihovo krivičnost in jih ni uničil. Da, svojo jezo je pogosto obrnil proč in ni razvnel vsega svojega besa.

39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Kajti spomnil se je, da so bili samo meso, veter, ki premine in ne prihaja ponovno.

40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Kako pogosto so ga dražili v divjini in ga žalostili v puščavi!

41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Da, obrnili so se nazaj in skušali Boga in omejevali Svetega Izraelovega.

42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Niso se spomnili njegove roke niti dneva, ko jih je osvobodil pred sovražnikom.

43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Kako je v Egiptu izvršil svoja znamenja in svoje čudeže na polju Coana

44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

in njihove reke spremenil v kri in njihove potoke, da niso mogli piti.

45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Mednje je poslal številne vrste muh, ki so jih požirale in žabe, ki so jih uničevale.

46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Tudi njihov prirastek je dal gosenici in njihov trud leteči kobilici.

47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Njihove trte je uničil s točo in njihove egiptovske smokve z zmrzaljo.

48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Tudi njihovo živino je predal toči in njihove trope vročim strelam.

49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

S pošiljanjem zlih angelov mednje je nanje vrgel okrutnost svoje jeze, bes, ogorčenost in stisko.

50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Pripravil je pot svoji jezi, njihovi duši ni prizanesel pred smrtjo, temveč je njihovo življenje odstopil kužni bolezni

51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

in udaril vsakega prvorojenca v Egiptu, njihovo glavno moč v Hamovih šotorih.

52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Toda svojemu lastnemu ljudstvu je storil, da gredo naprej kakor ovce in po divjini jih je usmerjal kakor trop.

53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Vodil jih je varno, tako da se niso bali, toda njihove sovražnike je preplavilo morje.

54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Privedel jih je do meje svojega svetišča, celo k tej gori, ki jo je pridobila njegova desnica.

55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Pred njimi je spodil tudi pogane in jim z mejno črto razdelil dediščino in Izraelovim rodovom storil, da prebivajo v svojih šotorih.

56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Kljub temu so skušali in dražili najvišjega Boga in se niso držali njegovih pričevanj,

57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

temveč so se obrnili nazaj in postopali nezvesto kakor njihovi očetje. Obrnjeni so bili na stran kakor varljiv lok.

58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Kajti s svojimi visokimi mesti so ga dražili do jeze in s svojimi rezanimi podobami so ga pripravili do ljubosumnosti.

59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Ko je Bog to slišal, je bil ogorčen in silno preziral Izraela,

60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

tako da je zapustil bivališče v Šilu, šotorsko svetišče, ki ga je postavil med ljudmi

61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

in svojo moč izročil v ujetništvo in svojo slavo v sovražnikovo roko.

62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Svoje ljudstvo je izročil meču in ogorčen je bil nad svojo dediščino.

63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Ogenj je použil njihove mladeniče in njihove mladenke niso bile omožene.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Njihovi duhovniki so padli pod mečem in njihove vdove niso pripravile objokovanja.

65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Potem se je Gospod prebudil kakor iz spanja in kakor mogočen človek, ki vzklika zaradi vina.

66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Svoje sovražnike je udaril v njihove zadnje dele. Postavil jih je v neprestano grajo.

67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Poleg tega je odklonil Jožefovo šotorsko svetišče in ni izbral Efrájimovega rodu,

68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

temveč je izbral Judov rod, goro Sion, ki jo je ljubil.

69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Svoje svetišče je zgradil kakor visoke palače, kakor zemljo, ki jo je utrdil na veke.

70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Poleg tega je izbral svojega služabnika Davida in ga vzel od ovčjih staj.

71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Od sledenja brejim ovcam z mladiči ga je privedel, da pase Jakoba, njegovo ljudstvo in Izraela, njegovo dediščino.

72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Tako jih je hranil glede na neokrnjenost svojega srca in jih usmerjal s spretnostjo svojih rok.