< Psalmien 78 >
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
Escutai a minha lei, povo meu: inclinai os vossos ouvidos às palavras da minha boca.
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
Abrirei a minha boca numa parábola; falarei enigmas da antiguidade.
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
As quais temos ouvido e sabido, e nossos pais no-las tem contado.
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
Não as encobriremos aos seus filhos, mostrando à geração futura os louvores do Senhor, assim como a sua força e as maravilhas que fez.
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
Porque ele estabeleceu um testemunho em Jacob, e pôs uma lei em Israel, a qual deu aos nossos pais para que a fizessem conhecer a seus filhos.
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
Para que a geração vindoura a soubesse, os filhos que nascessem, os quais se levantassem e a contassem a seus filhos.
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
Para que pusessem em Deus a sua esperança, e se não esquecessem das obras de Deus, mas guardassem os seus mandamentos.
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
E não fossem como seus pais, geração contumaz e rebelde, geração que não regeu o seu coração, e cujo espírito não foi fiel com Deus
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
Os filhos de Ephraim, armados e trazendo arcos, viraram costas no dia da peleja.
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
Não guardaram o concerto de Deus, e recusaram andar na sua lei.
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
E esqueceram-se das suas obras e das maravilhas que lhes fizera ver.
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
Maravilhas que ele fez à vista de seus pais na terra do Egito, no campo de Zoan.
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
Dividiu o mar, e os fez passar por ele; fez com que as águas parassem como num montão.
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
De dia os guiou por uma nuvem, e toda a noite por uma luz de fogo.
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
Fendeu as penhas no deserto; e deu-lhes de beber como de grandes abismos.
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
Fez sair fontes da rocha, e fez correr as águas como rios.
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
E ainda proseguiram em pecar contra ele, provocando ao altíssimo na solidão.
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
E tentaram a Deus nos seus corações, pedindo carne para o seu apetite.
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
E falaram contra Deus, e disseram: Acaso pode Deus preparar-nos uma mesa no deserto?
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
Eis que feriu a penha, e águas correram dela; rebentaram ribeiros em abundância: poderá também dar-nos pão, ou preparar carne para o seu povo?
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
Pelo que o Senhor os ouviu, e se indignou: e acendeu um fogo contra Jacob, e furor também subiu contra Israel;
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
Porquanto não creram em Deus, nem confiaram na sua salvação:
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
Ainda que mandara às altas nuvens, e abriu as portas dos céus,
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
E chovera sobre eles o maná para comerem, e lhes dera do trigo do céu.
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
O homem comeu o pão dos anjos; ele lhes mandou comida a fartar.
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
Fez ventar o vento do oriente nos céus, e o trouxe do sul com a sua força.
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
E choveu sobre eles carne como pó, e aves de asas como a areia do mar.
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
E as fez cair no meio do seu arraial, ao redor de suas habitações.
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
Então comeram e se fartaram bem; pois lhes cumpriu o seu desejo.
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
Não refreiaram o seu apetite. Ainda lhes estava a comida na boca,
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
Quando a ira de Deus desceu sobre eles, e matou os mais gordos deles, e feriu os escolhidos de Israel.
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
Com tudo isto ainda pecaram, e não deram crédito às suas maravilhas.
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
Pelo que consumiu os seus dias na vaidade e os seus anos na angústia.
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
Quando os matava, então o procuravam; e voltavam, e de madrugada buscavam a Deus.
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
E se lembravam de que Deus era a sua rocha, e o Deus altíssimo o seu redentor.
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
Todavia lisongeavam-no com a boca, e com a língua lhe mentiam.
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
Porque o seu coração não era reto para com ele, nem foram fieis no seu concerto.
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
Porém ele, que é misericordioso, perdoou a sua iniquidade: e não os destruiu, antes muitas vezes desviou deles o seu furor, e não despertou toda a sua ira
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
Porque se lembrou de que eram de carne, vento que vai e não torna.
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
Quantas vezes o provocaram no deserto, e o molestaram na solidão!
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
Voltaram atráz, e tentaram a Deus; e limitaram o Santo de Israel.
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
Não se lembraram da sua mão, nem do dia em que os livrou do adversário:
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
Como obrou os seus sinais no Egito, e as suas maravilhas no campo de Zoan;
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
E converteu os seus rios em sangue, e as suas correntes, para que não pudessem beber.
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
Enviou entre eles enxames de moscas que os consumiram, e rãs que os destruiram.
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
Deu também ao pulgão a sua novidade, e o seu trabalho aos gafanhotos.
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
Destruiu as suas vinhas com saraiva, e os seus sicômoros com pedrisco.
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
Também entregou o seu gado à saraiva, e os seus rebanhos às brazas ardentes.
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
Lançou sobre eles o ardor da sua ira, furor, indignação, e angústia, mandando maus anjos contra eles.
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
Preparou caminho à sua ira; não retirou as suas almas da morte, mas entregou à pestilência as suas vidas.
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
E feriu a todo o primogênito no Egito, primícias da sua força nas tendas de Cão.
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
Mas fez com que o seu povo saísse como ovelhas, e os guiou pelo deserto como um rebanho.
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
E os guiou com segurança, que não temeram; mas o mar cobriu os seus inimigos.
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
E o trouxe até ao termo do seu santuário, até este monte que a sua dextra adquiriu.
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
E expulsou as nações de diante deles, e as partiu em herança por linha, e fez habitar em suas tendas as tribos de Israel.
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
Contudo tentaram e provocaram o Deus altíssimo, e não guardaram os seus testemunhos.
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
Mas retiraram-se para traz, e portaram-se infielmente como seus pais: viraram-se como um arco enganoso.
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
Pois o provocaram à ira com os seus altos, e moveram o seu zelo com as suas imagens de escultura.
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
Deus ouviu isto e se indignou; e aborreceu a Israel em grande maneira.
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
Pelo que desamparou o tabernáculo em Silo, a tenda que estabeleceu entre os homens.
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
E deu a sua força ao cativeiro; e a sua glória à mão do inimigo.
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
E entregou o seu povo à espada; e se enfureceu contra a sua herança.
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
O fogo consumiu os seus mancebos, e as suas donzelas não foram dadas em casamento.
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
Os seus sacerdotes cairam à espada, e as suas viúvas não fizeram lamentação.
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
Então o Senhor despertou, como quem acaba de dormir, como um valente que se alegra com o vinho.
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
E feriu os seus adversários por detraz, e pô-los em perpétuo desprezo.
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
Além disto, recusou o tabernáculo de José, e não elegeu a tribo de Ephraim.
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
Antes elegeu a tribo de Judá; o monte de Sião, que ele amava.
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
E edificou o seu santuário como altos palácios, como a terra que fundou para sempre.
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
Também elegeu a David seu servo, e o tirou dos apriscos das ovelhas:
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
E o tirou do cuidado das que se achavam prenhes; para apascentar a Jacob, seu povo, e a Israel, sua herança.
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
Assim os apascentou, segundo a integridade do seu coração, e os guiou pela indústria de suas mãos.