Psalmien 78

1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Pieśń wyuczająca podana Asafowi. Słuchaj, ludu mój! zakonu mego; nakłońcież uszów swych do słów ust moich.

2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Otworzę w podobieństwie usta moje, a będę opowiadał przypowiastki starodawne.

3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Cośmy słyszeli, i poznali, i co nam ojcowie nasi opowiadali.

4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Nie zataimy tego przed synami ich, którzy przyszłym potomkom swoim opowiadać będą chwały Pańskie, i moc jego, i cuda jego, które uczynił.

5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Bo wzbudził świadectwo w Jakóbie, a zakon wydał w Izraelu; przykazał ojcom naszym, aby to do wiadomości podawali synom swoim,

6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Aby poznał wiek potomny, synowie, którzy się narodzić mieli, a oni zaś powstawszy, aby to opowiadali synom swoim;

7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Aby pokładali w Bogu nadzieję swoję, a nie zapominali na sprawy Boże, ale strzegli przykazań jego;

8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Aby się nie stali jako ojcowie ich narodem odpornym i nieposłusznym, narodem, który nie wygotował serca swego, aby był wierny Bogu duch jego.

9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Albo jako synowie Efraimowi zbrojni, którzy, choć umieli z łuku strzelać, wszakże w dzień wojny tył podali.

10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Bo nie przestrzegali przymierza Bożego, a według zakonu jego zbraniali się chodzić.

11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Zapomnieli na sprawy jego, i na dziwne dzieła jego, które im pokazywał.

12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Przed ojcami ich czynił cuda w ziemi Egipskiej, na polu Soan.

13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Rozdzielił morze, i przeprowadził ich, i sprawił, że stanęły wody jako kupa.

14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Prowadził ich w obłoku we dnie, a każdej nocy w jasnym ogniu.

15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Rozszczepił skały na puszczy, a napoił ich, jako z przepaści wielkich.

16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Wywiódł strumienie ze skały, a uczynił, że wody ciekły jako rzeki.

17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

A wszakże oni przyczynili grzechów przeciwko niemu, a wzruszyli Najwyższego na puszczy do gniewu;

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

I kusili Boga w sercu swem, żądając pokarmu według lubości swojej.

19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

A mówili przeciwko Bogu temi słowy: Izali może Bóg zgotować stół na tej puszczy?

20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Oto uderzył w skałę, a wypłynęły wody, i rzeki wezbrały; izali też będzie mógł dać chleb? Izali nagotuje mięsa ludowi swemu?

21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Przetoż usłyszawszy to Pan, rozgniewał się, a ogień się zapalił przeciw Jakóbowi, także i popędliwość powstała przeciw Izraelowi;

22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Przeto, iż nie wierzyli Bogu, a nie mieli nadziei w zbawieniu jego.

23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Choć był rozkazał obłokom z góry, i forty niebieskie otworzył.

24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

I spuścił im jako deszcz mannę ku pokarmowi, a pszenicę niebieską dał im.

25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Chleb mocarzów jadł człowiek, a zesłał im pokarmów do sytości.

26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Obrócił wiatr ze wschodu na powietrzu, a przywiódł mocą swą wiatr z południa;

27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

I spuścił na nich mięso jako proch, i ptastwo skrzydlate jako piasek morski;

28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Spuścił je w pośród obozu ich, wszędy około namiotów ich.

29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

I jedli, a nasyceni byli hojnie, i dał im, czego żądali.

30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

A gdy jeszcze nie wypełnili żądości swej, gdy jeszcze pokarm był w ustach ich:

31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Tedy zapalczywość Boża przypadła na nich, i pobił tłustych ich, a przedniejszych z Izraela poraził.

32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Ale w tem wszystkiem jeszcze grzeszyli, i nie wierzyli cudom jego;

33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Przetoż sprawił, że marnie dokonali dni swoich, i lat swoich w strachu.

34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Gdy ich tracił, jeźliże go szukali, i nawracali się, a szukali z rana Boga,

35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Przypominając sobie, iż Bóg był skałą ich, a Bóg najwyższy odkupicielem ich:

36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

(Aczkolwiek pochlebiali mu usty swemi, i językiem swoim kłamali mu;

37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

A serce ich nie było szczere przed nim, ani wiernymi byli w przymierzu jego.)

38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

On jednak będąc miłosierny odpuszczał nieprawości ich, a nie zatracał ich, ale częstokroć odwracał gniew swój, a nie pobudzał wszystkiego gniewu swego;

39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Bo pamiętał, że są ciałem, wiatrem, który odchodzi, a nie wraca się zaś.

40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Jako go często draźnili na puszczy, i do boleści przywodzili na pustyniach?

41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Bo coraz kusili Boga, a Świętemu Izraelskiemu granice zamierzali.

42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Nie pamiętali na rękę jego, i na on dzień, w który ich wybawił z utrapienia;

43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Gdy czynił w Egipcie znaki swoje, a cuda swe na polu Soan;

44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Gdy obrócił w krew rzeki ich, i strumienie ich, tak, że z nich pić nie mogli.

45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Przepuścił na nich rozmaite muchy, aby ich kąsały, i żaby, aby ich gubiły:

46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

I dał chrząszczom urodzaje ich, a prace ich szarańczy.

47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Potłukł gradem szczepy ich, a drzewa leśnych fig ich gradem lodowym.

48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

I podał gradowi bydło ich, a majętność ich węglu ognistemu.

49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Posłał na nich gniew zapalczywości swojej, popędliwość, i rozgniewanie, i uciśnienie, przypuściwszy na nich aniołów złych.

50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Wyprostował ścieżkę gniewowi swemu, nie zachował od śmierci duszy ich, i na bydło ich powietrze dopuścił;

51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

I pobił wszystko pierworodztwo w Egipcie, pierwiastki mocy ich w przybytkach Chamowych;

52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Ale jako owce wyprowadził lud swój, a wodził ich jako stada po puszczy.

53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Wodził ich w bezpieczeństwie, tak, że się nie lękali, (a nieprzyjaciół ich okryło morze, )

54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Aż ich przywiódł do świętej granicy swojej, na onę górę, której nabyła prawica jego.

55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

I wyrzucił przed twarzą ich narody, i sprawił, że im przyszły na sznur dziedzictwa ich, ażeby mieszkały w przybytkach ich pokolenia Izraelskie.

56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

A wszakże przecież kusili i draźnili Boga najwyższego, a świadectwa jego nie strzegli.

57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Ale się odwrócili, i przewrotnie się obchodzili, jako i ojcowie ich; wywrócili się jako łuk omylny.

58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Bo go wzruszyli do gniewu wyżynami swemi, a rytemi bałwanami swemi pobudzili go do zapalczywości.

59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Co słysząc Bóg rozgniewał się, i zbrzydził sobie bardzo Izraela,

60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Tak, że opuściwszy przybytek w Sylo, namiot, który postawił między ludźmi,

61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Podał w niewolę moc swoję, i sławę swoję w ręce nieprzyjacielskie.

62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Dał pod miecz lud swój, a na dziedzictwo swoje rozgniewał się.

63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Młodzieńców jego ogień pożarł, a panienki jego nie były uczczone.

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Kapłani jego od miecza polegli, a wdowy jego nie płakały.

65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Lecz potem ocucił się Pan jako ze snu, jako mocarz wykrzykający od wina.

66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

I zaraził nieprzyjaciół swoich na pośladkach, a na wieczną hańbę podał ich.

67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Ale choć wzgardził namiotem Józefowym, a pokolenia Efraimowego nie obrał,

68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Wszakże obrał pokolenie Judowe, i górę Syon, którą umiłował.

69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

I wystawił sobie jako pałac wysoki świątnicę swoję, jako ziemię, którą ugruntował na wieki.

70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

I obrał Dawida sługę swego, wziąwszy go z obór owczych;

71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Gdy chodził za owcami kotnemi, przyprowadził go, aby pasł Jakóba, lud jego, i Izraela, dziedzictwo jego;

72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Który ich pasł w szczerości serca swego, a w roztropności rąk swoich prowadził ich.