Psalmien 78
1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.
intellectus Asaph adtendite populus meus legem meam inclinate aurem vestram in verba oris mei
2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,
aperiam in parabola os meum eloquar propositiones ab initio
3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,
quanta audivimus et cognovimus ea et patres nostri narraverunt nobis
4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.
non sunt occultata a filiis eorum in generationem alteram narrantes laudes Domini et virtutes eius et mirabilia eius quae fecit
5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,
et suscitavit testimonium in Iacob et legem posuit in Israhel quanta mandavit patribus nostris nota facere ea filiis suis
6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;
ut cognoscat generatio altera filii qui nascentur et exsurgent et narrabunt filiis suis
7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,
ut ponant in Deo spem suam et non obliviscantur opera Dei et mandata eius exquirant
8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;
ne fiant sicut patres eorum generatio prava et exasperans generatio quae non direxit cor suum et non est creditus cum Deo spiritus eius
9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.
filii Effrem intendentes et mittentes arcus conversi sunt in die belli
10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.
non custodierunt testamentum Dei et in lege eius noluerunt ambulare
11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.
et obliti sunt benefactorum eius et mirabilium eius quae ostendit eis
12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.
coram patribus eorum quae fecit mirabilia in terra Aegypti in campo Taneos
13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.
interrupit mare et perduxit eos statuit aquas quasi utrem
14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.
et deduxit eos in nube diei et tota nocte in inluminatione ignis
15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.
interrupit petram in heremo et adaquavit eos velut in abysso multa
16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.
et eduxit aquam de petra et deduxit tamquam flumina aquas
17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.
et adposuerunt adhuc peccare ei in ira excitaverunt Excelsum in inaquoso
18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.
et temptaverunt Deum in cordibus suis ut peterent escas animabus suis
19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?
et male locuti sunt de Deo dixerunt numquid poterit Deus parare mensam in deserto
20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?
quoniam percussit petram et fluxerunt aquae et torrentes inundaverunt numquid et panem potest dare aut parare mensam populo suo
21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,
ideo audivit Dominus et distulit et ignis accensus est in Iacob et ira ascendit in Israhel
22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.
quia non crediderunt in Deo nec speraverunt in salutare eius
23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,
et mandavit nubibus desuper et ianuas caeli aperuit
24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.
et pluit illis manna ad manducandum et panem caeli dedit eis
25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.
panem angelorum manducavit homo cibaria misit eis in abundantiam
26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,
transtulit austrum de caelo et induxit in virtute sua africum
27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,
et pluit super eos sicut pulverem carnes et sicut harenam maris volatilia pinnata
28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.
et ceciderunt in medio castrorum eorum circa tabernacula eorum
29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,
et manducaverunt et saturati sunt nimis et desiderium eorum adtulit eis
30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,
non sunt fraudati a desiderio suo adhuc escae eorum erant in ore ipsorum
31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.
et ira Dei ascendit in eos et occidit pingues eorum et electos Israhel inpedivit
32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.
in omnibus his peccaverunt adhuc et non crediderunt mirabilibus eius
33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.
et defecerunt in vanitate dies eorum et anni eorum cum festinatione
34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,
cum occideret eos quaerebant eum et revertebantur et diluculo veniebant ad Deum
35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.
et rememorati sunt quia Deus adiutor est eorum et Deus excelsus redemptor eorum est
36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.
et dilexerunt eum in ore suo et lingua sua mentiti sunt ei
37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.
cor autem ipsorum non erat rectum cum eo nec fideles habiti sunt in testamento eius
38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.
ipse autem est misericors et propitius fiet peccatis eorum et non perdet eos et abundabit ut avertat iram suam et non accendet omnem iram suam
39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.
et recordatus est quia caro sunt spiritus vadens et non rediens
40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?
quotiens exacerbaverunt eum in deserto in ira concitaverunt eum in inaquoso
41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.
et conversi sunt et temptaverunt Deum et Sanctum Israhel exacerbaverunt
42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:
non sunt recordati manus eius die qua redemit eos de manu tribulantis
43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,
sicut posuit in Aegypto signa sua et prodigia sua in campo Taneos
44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:
et convertit in sanguine flumina eorum et imbres eorum ne biberent
45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;
misit in eos cynomiam et comedit eos et ranam et disperdit eos
46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;
et dedit erugini fructus eorum et labores eorum lucustae
47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;
et occidit in grandine vineam eorum et moros eorum in pruina
48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;
et tradidit grandini iumenta eorum et possessionem eorum igni
49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;
misit in eos iram indignationis suae indignationem et iram et tribulationem inmissionem per angelos malos
50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;
viam fecit semitae irae suae non pepercit a morte animarum eorum et iumenta eorum in morte conclusit
51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,
et percussit omne primitivum in terra Aegypti primitias laborum eorum in tabernaculis Cham
52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,
et abstulit sicut oves populum suum et perduxit eos tamquam gregem in deserto
53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.
et deduxit eos in spe et non timuerunt et inimicos eorum operuit mare
54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.
et induxit eos in montem sanctificationis suae montem quem adquisivit dextera eius et eiecit a facie eorum gentes et sorte divisit eis terram in funiculo distributionis
55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.
et habitare fecit in tabernaculis eorum tribus Israhel
56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.
et temptaverunt et exacerbaverunt Deum excelsum et testimonia eius non custodierunt
57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.
et averterunt se et non servaverunt pactum quemadmodum patres eorum conversi sunt in arcum pravum
58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.
et in ira concitaverunt eum in collibus suis et in sculptilibus suis ad aemulationem eum provocaverunt
59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,
audivit Deus et sprevit et ad nihilum redegit valde Israhel
60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,
et reppulit tabernaculum Selo tabernaculum suum ubi habitavit in hominibus
61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.
et tradidit in captivitatem virtutem eorum et pulchritudinem eorum in manus inimici
62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.
et conclusit in gladio populum suum et hereditatem suam sprevit
63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.
iuvenes eorum comedit ignis et virgines eorum non sunt lamentatae
64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,
sacerdotes eorum in gladio ceciderunt et viduae eorum non plorabuntur
65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,
et excitatus est tamquam dormiens Dominus tamquam potens crapulatus a vino
66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,
et percussit inimicos suos in posteriora obprobrium sempiternum dedit illis
67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.
et reppulit tabernaculum Ioseph et tribum Effrem non elegit
68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,
et elegit tribum Iuda montem Sion quem dilexit
69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,
et aedificavit sicut unicornium sanctificium suum in terra quam fundavit in saecula
70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.
et elegit David servum suum et sustulit eum de gregibus ovium de post fetantes accepit eum
71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.
pascere Iacob servum suum et Israhel hereditatem suam
72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.
et pavit eos in innocentia cordis sui et in intellectibus manuum suarum deduxit eos
