Psalmien 78

1 Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Ein Lehrgedicht von Asaph. Gib acht, mein Volk, auf meine Belehrung,

2 Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Ich will auftun meinen Mund zur Rede in Sprüchen, will Rätsel verkünden von der Vorzeit her.

3 Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Was wir gehört und erfahren und unsere Väter uns erzählt haben,

4 Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

das wollen wir ihren Kindern nicht verschweigen, sondern dem künftgen Geschlecht verkünden die Ruhmestaten des HERRN und seine Stärke und die Wunder, die er getan hat.

5 Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Denn er hat ein Zeugnis aufgerichtet in Jakob und festgestellt in Israel ein Gesetz, von dem er unsern Vätern gebot, es ihren Kindern kundzutun,

6 Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

auf daß die Nachwelt Kenntnis davon erhielte: die Kinder, die geboren würden, sollten aufstehn und ihren Kindern davon erzählen,

7 Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

daß sie auf Gott ihr Vertrauen setzten und die Taten Gottes nicht vergäßen und seine Gebote befolgten,

8 Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

daß sie nicht wie ihre Väter würden, ein trotziges und widerspenstiges Geschlecht, ein Geschlecht mit wankelmütigem Herzen, dessen Geist sich nicht zuverlässig zu Gott hielt.

9 Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Ephraims Söhne, bogengerüstete Schützen, haben den Rücken gewandt am Tage des Kampfes.

10 Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Sie hielten den gottgestifteten Bund nicht und wollten nicht wandeln in seinem Gesetz;

11 Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

nein, sie vergaßen seine Taten und seine Wunder, die er sie hatte sehen lassen.

12 Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Vor ihren Vätern hatte er Wunder getan im Lande Ägypten, im Gefilde von Zoan.

13 Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Er spaltete das Meer und ließ sie hindurchziehn und türmte die Wasser auf wie einen Wall;

14 Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

er leitete sie bei Tag durch die Wolke und während der ganzen Nacht durch Feuerschein;

15 Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

er spaltete Felsen in der Wüste und tränkte sie reichlich wie mit Fluten;

16 Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Bäche ließ er aus dem Felsen hervorgehn und Wasser gleich Strömen niederfließen.

17 Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Dennoch fuhren sie fort, gegen ihn zu sündigen, und widerstrebten dem Höchsten in der Wüste;

18 He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

ja, sie versuchten Gott in ihren Herzen, indem sie Speise verlangten für ihr Gelüst,

19 He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

und redeten gegen Gott mit den Worten: »Kann Gott wohl einen Tisch in der Wüste uns decken?

20 Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Wohl hat er den Felsen geschlagen, daß Wasser flossen heraus und Bäche sich ergossen; doch wird er auch vermögen Brot zu geben oder Fleisch seinem Volke zu schaffen?«

21 Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Drum, als der HERR das hörte, ergrimmte er: Feuer entbrannte gegen Jakob, und Zorn stieg auf gegen Israel,

22 Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

weil sie an Gott nicht glaubten und auf seine Hilfe nicht vertrauten.

23 Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Und doch gebot er den Wolken droben und tat die Türen des Himmels auf,

24 Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

ließ Manna auf sie regnen zum Essen und gab ihnen himmlisches Brotkorn:

25 He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Engelspeise aßen sie allesamt, Reisekost sandte er ihnen zur Sättigung.

26 Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Hinfahren ließ er den Ostwind am Himmel und führte durch seine Kraft den Südwind herbei;

27 Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Fleisch ließ er auf sie regnen wie Staub und beschwingte Vögel wie Meeressand;

28 Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

mitten in ihr Lager ließ er sie fallen, rings um ihre Wohnungen her.

29 Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Da aßen sie und wurden reichlich satt, und was sie gewünscht, gewährte er ihnen.

30 Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Noch hatten sie ihres Gelüsts sich nicht entschlagen, noch hatten sie ihre Speise in ihrem Munde,

31 Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

da stieg der Ingrimm Gottes gegen sie auf und erwürgte die kräftigen Männer unter ihnen und streckte Israels junge Mannschaft zu Boden.

32 Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Trotz alledem sündigten sie weiter und glaubten nicht an seine Wunder.

33 Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Drum ließ er ihre Tage vergehn wie einen Hauch und ihre Jahre in angstvoller Hast.

34 Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Wenn er sie sterben ließ, dann fragten sie nach ihm und kehrten um und suchten Gott eifrig

35 Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

und dachten daran, daß Gott ihr Fels sei und Gott, der Höchste, ihr Erlöser.

36 Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Doch sie heuchelten ihm mit ihrem Munde und belogen ihn mit ihrer Zunge;

37 Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

denn ihr Herz hing nicht fest an ihm, und sie hielten nicht treu an seinem Bunde.

38 Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Doch er war barmherzig, vergab die Schuld und vertilgte sie nicht, nein, immer wieder hielt er seinen Zorn zurück und ließ nicht seinen ganzen Grimm erwachen;

39 Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

denn er dachte daran, daß Fleisch sie waren, ein Windhauch, der hinfährt und nicht wiederkehrt.

40 Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Wie oft widerstrebten sie ihm in der Wüste, kränkten sie ihn in der Öde!

41 Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Und immer aufs neue versuchten sie Gott und betrübten den Heiligen Israels.

42 Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Sie dachten nicht mehr an seine starke Hand, an den Tag, wo er sie vom Bedränger erlöste,

43 Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

als er seine Zeichen in Ägypten tat, seine Wunder im Gefilde von Zoan.

44 Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Er verwandelte dort in Blut ihre Ströme, so daß man ihr fließendes Wasser nicht trinken konnte;

45 Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

er sandte unter sie Ungeziefer, das sie fraß, und Frösche, die ihnen Verderben brachten;

46 Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

er gab ihre Ernte den Freßgrillen preis und die Frucht ihrer Arbeit den Heuschrecken;

47 Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

er zerschlug ihre Reben mit Hagel, ihre Maulbeerfeigenbäume mit Schloßen;

48 Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

er gab ihr Vieh dem Hagel preis und ihren Besitz den Blitzen;

49 Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

er sandte gegen sie seines Zornes Glut, Wut und Grimm und Drangsal: eine Schar von Unglücksengeln;

50 Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

er ließ seinem Ingrimm freien Lauf, entzog ihre Seele nicht dem Tode, überließ vielmehr ihr Leben der Pest;

51 Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

er ließ alle Erstgeburt in Ägypten sterben, der Manneskraft Erstlinge in den Zelten Hams.

52 Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Dann ließ er sein Volk ausziehn wie Schafe und leitete sie in der Wüste wie eine Herde

53 Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

und führte sie sicher, so daß sie nicht bangten; ihre Feinde aber bedeckte das Meer.

54 Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

So brachte er sie nach seinem heiligen Gebiet, in das Bergland, das er mit seiner Rechten erworben,

55 Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

und vertrieb vor ihnen her die Völker, verloste ihr Gebiet als erblichen Besitz und ließ in ihren Zelten die Stämme Israels wohnen.

56 Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Doch sie versuchten und reizten Gott, den Höchsten, und hielten sich nicht an seine Gebote,

57 Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

sondern fielen ab und handelten treulos, ihren Vätern gleich; sie versagten wie ein trüglicher Bogen

58 Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

und erbitterten ihn durch ihren Höhendienst und reizten ihn zum Eifer durch ihre Götzenbilder.

59 Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Als Gott es vernahm, ergrimmte er und verwarf Israel ganz und gar:

60 Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

er gab seine Wohnung in Silo auf, das Zelt, das er aufgeschlagen unter den Menschen;

61 Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

er ließ seine Macht in Gefangenschaft fallen und seine Zier in die Hand des Feindes;

62 Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

er gab sein Volk dem Schwerte preis und war entrüstet über sein Erbteil;

63 Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

seine jungen Männer fraß das Feuer, und seine Jungfraun blieben ohne Brautlied;

64 Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

seine Priester fielen durchs Schwert, und seine Witwen konnten keine Totenklage halten.

65 Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Da erwachte der Allherr wie ein Schlafender, wie ein vom Wein übermannter Kriegsheld;

66 Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

er schlug seine Feinde von hinten und gab sie ewiger Schande preis.

67 Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Auch verwarf er das Zelt Josephs und erwählte nicht den Stamm Ephraim,

68 Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

sondern erwählte den Stamm Juda, den Berg Zion, den er liebgewonnen;

69 Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

und er baute den ragenden Bergen gleich sein Heiligtum, fest wie die Erde, die er auf ewig gegründet.

70 Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Dann erwählte er David, seinen Knecht, den er wegnahm von den Hürden des Kleinviehs;

71 Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

von den Mutterschafen holte er ihn, daß er Jakob weide, sein Volk, und Israel, seinen Erbbesitz.

72 Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Der weidete sie mit redlichem Herzen und leitete sie mit kundiger Hand.